Päätös, mikä merkitsee

Tiesitkö, että ihminen tekee jopa 60 000 päätöstä päivässä? Siis kuusikymmentätuhatta! Näiden "muutaman" lisäksi tehdään uuden vuoden aattona vielä pari päätöstä päälle. Huh huh. Valtava määrä päätöksiä yhdelle ihmiselle ja vielä yhdelle päivälle. Olisihan se hyvä, että osa näistä onnistuisikin, edes ne merkittävät uuden vuoden päätökset. Oletko koskaan miettinyt, miksi osa tekemistämme päätöksistä on ns. mitään sanomattomia, mutta osassa on aivan mielettömästi voimaa? Niin paljon, että ne oikeasti muuttavat elämäämme. Mikä juju näiden elämää muuttavien päätösten taustalla oikein on?


Kai se jo herätessä alkaa, nimittäin päätösten teko. Heräänkö nyt vai torkutanko? Istunko sängyn reunalla tovin vai lähdenko saman tien hoipertelemaan eteenpäin? Otanko ensimmäisen askeleen oikealla vai vasemmalla jalalla? Tätä rataa kun jatkaa koko päivän, niin en todellakaan ihmettele, että illalla on kasassa kymmeniä tuhansia pieniä päätöksiä. Nämä pienet päätökset ovat meille arkipäiväisiä, emmekä suurinta osaa edes tiedosta, mutta niilläkin on elämäämme iso merkitys. Merkitys tulee esiin vain isolla voluumilla eli useilla samankaltaisilla hyvillä päätöksillä ja pitkällä aikavälillä.

Kuva

Nämä kymmenettuhannet pienet päätökset eivät todellakaan ole turhia, mutta tällä kertaa en ole kiinnostunut niistä. Olen kiinnostunut niistä isoista, merkittävistä, yksittäisistä päätöksistä. Niistä, mitä tehdään harvoin ja tietoisesti, pidemmän pohdiskelun jälkeen. Niistä, jotka merkitsevät meille enemmän. Niistä, joiden hartaimmin toivomme onnistuvan.

Tällaisia isompia, meille tärkeitä, päätöksiä teemme usein vuoden vaihtuessa. Ehkä olemme jo pidempään toivoneet itsellemme jotain ja vuoden vaihtuessa on hyvä tehdä sen mukainen päätös? Ehkä kaipaamme muutosta entiseen menoon ja uusi vuosi mahdollistaa aloittamisen puhtaalta pöydältä? Tai ehkä teemme uutena vuotena lupauksia tai päätöksiä vain, koska muutkin tekevät?

Oli syy mikä tahansa, valitettavan usein nämä tekemämme hyvät päätökset kuukahtavat ennen kuin ne ehtivät kunnolla alkaakaan. Suurin osa päätöksistä on kuihtunut kasaan jo tammikuun kolmannella viikolla. Miksi ihmeessä? Miksi hyvät päätökset eivät lopulta kannakaan meitä perille? Miksi, vaikka syy päätöksen tekoon on sellainen jota todella haluamme? Mikä ihme päätöksessä menee oikein vikaan?

Itse uskon, että tällaisen "epäonnistuvan päätöksen" taustalla on ollut kyllä järkeä, mutta ei  tunnetta. Päätöksen taustalla oleva järki kantaa meitä sen ensimmäiset kaksi-kolme viikkoa, mutta vain tunne voi viedä meidät perille. Jotta merkittävät päätökset voivat onnistua, niiden taakse on saatava paljon tunnetta. Siis PALJON TUNNETTA! Itseasiassa mitä suuremman tunteen saat synnytettyä, sen varmemmin se vie sinut maaliin, olen varma siitä.

Päätöksiä pitää siis voimaannuttaa, mutta miten? Itse olen saanut tällaisilla kysymyksillä ja ajattelutavoilla lisää tunnetta isompien, minulle merkittävien, päätöksien tueksi.

• Kerrytä mittasi täyteen. Kääntele ja vääntele asiaa, etsi suurennuslasilla kaikki huonot puolet, kokemasi vääryydet ja epäonnistuneet yritykset. Kun saat mittasi täyteen, löytyy päätöksesi takaa sellainen määrä negatiivista tunnetta, että se vie sinut varmasti pitkälle. Varo kuitenkin lipsahtamasta agren puolelle. 

• Muistuta itseäsi rajallisuudesta: elämän, ihmissuhteen, työuran, mihin ikinä päätöksesi liittyykään. Tilaisuuksiin kannattaa tarttua, vielä kun siihen on mahdollisuus. Joskus tämä asia valkenee meille onnettomuuden, sairauden tai vastaavan kautta. Tällaisten kokemusten jälkeisistä päätöksistä ei tunnetta puutu, mutta ehkä tällä kertaa tunteen herättäjänä voikin olla vain ajatus, ei todellinen tapahtuma. 

• Katso tulevaisuuden itseäsi. Mieti, millainen olet ja missä nykyisillä valinnoilla tulevaisuudessa? Mitä löydät edestäsi samoilla valinnoilla vuoden, kahden tai viiden vuoden päästä? Oletko tyytyväinen, suututtaako, pelottaako? Hyödynnä heräävää tunnetta päätöksen tekemisessä.

• Mieti läheistesi elämää. Päätöksentekovaiheessa on yleensä selvää, miten se vaikuttaa omaan elämään, mutta mieti tällä kertaa, miten se vaikuttaa läheistesi elämään? Ehkä hyvän vaikutus ulottuu pidemmälle kuin vain itseesi. Vaikutusten miettiminen muiden näkökulmasta voi tuoda yllättävän paljon lisätunnetta.

Vielä on muutama päivä jäljellä voimaannuttaa omia uuden vuoden päätöksiä ja herätellä kunnon tunnetta niiden taustalle. Keskiviikkona nämä päätökset voi sitten kuuluttaa koko maailmalle ja aloittaa hieno matkan kohti omia unelmia. Toivottavasti tämä neljästoista oivallus tekee päätöksistäsi merkityksellisiä ja lopulta onnistuvia:

Tee tunteikkaita päätöksiä. Mitä suurempi tunne, sen varmemmin pääset perille. 

Tämäkin kikka on kokeilemisen arvoinen.

Lajikokeilussa fitnessbag -treeni

Kirjoitin heinäkuussa liikunnan laajasta lajivalikoimasta. Samalla lupasin, vastaiskuna oman lajivalikoimani tylsyydelle, kokeilla kolmea uutta lajia ennen vuoden vaihdetta. Syksyn aikana testattavana on ollut jo golf  ja polkujuoksu, viimeiseksi lajikokeiluksi valikoitui fitnessbag -treeni. Tässä kokemuksia aiheesta ja aiheen vierestä.


Viimeinen lajikokeilu jäi vähän viime tinkaan, meinasin nimittäin joulukiireiden keskellä unohtaa koko jutun. Laho pää, mutta onneksi ei liian laho. Huolimatta pään lievästä lahoisuudesta, viimeisen lajin valinta oli helppo. Olen pohtinut kesästä saakka fitnessbagin hankintaa kotitreenikäyttöön, mutta mies on pistänyt hanttiin. Hänen mielestään olisi ihan sama, vaikka täyttäisin vanhan treenikassin hiekalla ja harjoittelisin sillä. Kesällä voin kokeilla tällaista kotitekoista harjoitussäkkiä, mutta lajikokeilun varjolla pääsin kokeilemaan ihan aitoa fitnessbagia.

Ennen kuin alan kertomaan treenitarinaa, kirjoitetaan lyhyesti faktatietoa lajista ja itse treenivälineestä. Fitnessbag on siis kahvakuulan tyylinen harjoitussäkki, jolla voi tehdä toiminnallista lihaskuntoharjoittelua. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisten liikkeiden tekemistä siten, että säkki toimii lisäpainona, liikevastuksena, alustana tai jopa potku- tai nyrkkeilysäkkinä. Kahvakuulaan verrattuna fitnessbag on oman ennakkokäsitykseni mukaan turvallisempi (pehmeämpi) ja useammat otekahvat mahdollistavat monipuolisemmat liikevalikoimat. Saas nähdä, onko näin.

Tällaiselta näyttää aito Fitnessbag.

Kävin fitnessbag -treenissä viime viikonloppuna. Paikalle menin hyvissä ajoin, varmaan 20 minuuttia ennen tunnin alkua. Ajattelin, että ehdin valmistautua henkisesti uuteen treeniin ja vakoilla kanssatreenajilta, mitä välineitä kannattaa itselle haalia. Koska vetäjää ei näkynyt mailla ei halmeilla, eikä saliin päässyt, meni tuo valmistautuminen lähinnä virtuaaliystävyyttä hoidellen eli facessa.

Kun vetäjä lopulta saapui, viisi minuuttia ennen tunnin alkua, ei valmistautumaan päässyt sittenkään. Treenipaikan ja välinevaraston avaimia ei löytynyt mistään eikä keneltäkään. Lopulta avain kuitenkin löytyi, en tiedä mistä, ja pääsimme saliin. Siinä sitten paniikissa pyörin kuin puolukka ja koska epätoivoisesti kuljin toisten perässä, jäin ilman isompaa säkkiä. Isompia 10 kg säkkejä oli vain muutama ja ne ehtivät loppua. Oli siis selvittävä 5 kg säkillä. Vetäjä kyllä kehotti vuorottelemaan säkkien kanssa ja jakamaan ei-käytössä olevia, mutta eipä se paljon harmitusta pienentänyt. Olisin halunnut saada oman.

Tunti alkoi lopulta kymmenen minuuttia myöhässä, kylläkin tahattomasti, kun vetäjä luuli tunnin alkavan vartin yli. Tässä vaiheessa oma sietokynnys oli kuitenkin jo ylittynyt. Ei tämän lajikokeilun nyt ihan näin pitänyt mennä. Ymmärsin kyllä, ettei kukaan tahallaan törttöillyt, mutta silti totuus on, että olin maksava asiakas ja viettämässä itselleni "arvokasta" vapaa-aikaa. Aika ja raha on tälle tallaajalle isoja juttuja.

Eikä tämä sähläys ollut ensimmäinen kerta. Erityisesti tällainen "palvelu" tuntuu käsittämättömältä, koska samaan aikaan liikuntakeskuksissa valitetaan asiakaskadosta. Mutta niin makaa kuin petaa. Jos sujuvuudesta ja hyvästä asiakaskokemuksesta ei pidetä tuon parempaa huolta, voi kasvavat asiakasmassat varmasti unohtaakin. Eikös se niin mene, että hyvästä palvelusta kerrotaan kolmelle kaverille ja huonosta kolmelle sadalle. Niin taisi käydä nytkin. No, nyt kun on höyryt päästelty ulos (anteeksi lukijat), mennään takaisin asiaan.

Kaiken kaikkiaan fitnessbagilla treenaaminen oli kivaa ja ärsytyskin onneksi katosi sitä mukaa, kun hiki nousi pintaan. Tunti oli rakennettu siten, että treenin aikana kaikki lihasryhmät käytiin kerran lävitse erilaisten liikkeiden avulla. Liikkeitä tehtiin aina kolme nousujohteista sarjaa siten, että jokainen sarja oli edellistään haastavampi. Toistoja tuli yhden sarjan aikana sen verran, että treeni oli lihaskunnon harjoittamisen kannalta lihaskestävyys -tyyppinen. Koska tämän tyyppinen treeni ei kuulu yleisesti omaan lihaskuntoharjoitteluun, olin välillä aika kovilla, erityisesti hauiksissa. Myös keskivartalon syville lihaksille fitnessbagin heiluttelu antaa hyvän treenin, mutta sykettä en en tällä tunnilla saanut paljoakaan nousemaan.


Yhteenvetona viimeisestä lajikokeilusta sanoisin, että vaikka ihan hetkeen en ole osallistumassa fitnessbag -tunnille, on harjoitussäkki treenivälineenä minulle positiivinen yllätys. Tuon tunnin jälkeen pää on ruksuttanut yhtä jos toista vaihoehtoista liikettä, missä harjoitussäkki toimisi loistavasti. Täytynee vielä surffailla netissäkin, koska sieltä liikevariaatioita löytyy aina pilvin pimein. Näitä löydettyjä liikkeitä voi sitten kokeilla joko sillä omatekoisella säkillä tai, jos luvan saa, ihan tällaisella aidollakin :)

Näin maksimoit hyödyt onnistumisista

Onnistumiset ruokkivat innostumista. Lisäksi ne saavat aikaan hyvän mielen, kasvattavat itseluottamusta ja antavat motivaatiota matkan tekoon. Isot ja pienet onnistumiset ovat siis valtavan tärkeitä meille kaikille. Siksi ne ansaitsevatkin tulla nostetuksi jalustalle, useammin kuin mitä me todellisuudessa nostamme.


Sana onnistuminen nousi mieleeni, kun näin pari viikkoa sitten tämän "oman joukkueeni" viime hetken voittokorin ja sen jälkeisen riemun. Harmi, kun en ollut paikan päällä nauttimassa tästä tilanteesta ja fiiliksestä.
https://www.facebook.com/video.php?v=745035258878670
Tällaiset koripallokentän hurmiohetket ovat ehdottomasti niitä suurimpia onnistumisen tunteita, joista olen itsekin päässyt nauttimaan. Onhan onnistumisen tunteen oltava aivan valtava, kun se purkautuu kaikista pelaajista ulos huutona, halauksina, hyppimisenä ja ilon kyyneleinä. Aivan huikeita hetkiä, sanon minä!

Entäs sinä, milloin sinä olet onnistunut isosti, keskikokoisesti tai pienesti? Mieti hetki sitä tilannetta, jolloin tunsit onnistumisen. Miltä silloin tuntui? Varmasti iloa, ehkä riemuakin? Luultavasti tyytyväisyyttä itseesi, jopa puhdasta onnea? Entä miltä sinusta tuntuu nyt, jälkikäteen, kun mietit tilannetta? Meneekö suupielet hymyyn tai tuleeko sisällesi sellainen lämpöinen olo?

Minulle käy ainakin näin, kun mietin aiempia onnistumisen hetkiäni. Parhaimmillaan tuntuu jopa siltä, että koen tilanteet uudelleen tai ainakin osan niistä tunteista, joita onnistumisen hetkellä tunsin. Näköjään omalla kohdalla pelkästään toisten onnistumisen näkeminenkin riittää. Ihan kuin minäkin olisin ollut tuota tilannetta kokemassa.


Juuri tällaisten fiiliksien vuoksi meidän kaikkien pitäisi välillä muistella menneitä, niitä onnistumisia, joita olemme kokeneet - saada muistoista itselleen hyvää oloa ja parhaimmillaan kokea onnistumisen hetken tunteita uudelleen ja uudelleen. Kätevä keino saada hyödyt, vaikka juuri sillä hetkellä ei onnistumista koekaan.

Okei, menneisyydessäkin on mukava elää, mutta ei jumituta sinne. Nimittäin onnistumisia tapahtuu nykyisyydessäkin, ihan tosi. Emme vain tiedosta niitä, emme koe tilanteita onnistumisina tai jos koemme, emme ainakaan näytä sitä ulospäin. Minä ainakin lankean näihin perisynteihin.

Ensinnäkin nostan onnistumisen rimaa sitä mukaa, kun onnistumisia tulee eteeni. Ihan pöhköä. Toinen synti, johon usein syyllistyn, on kiire. Osa omista onnistumisista jää kiireen keskellä huomaamatta tai ainakaan en ehdi nauttimaan niistä kunnolla. Sääli sinänsä, käyttöä olisi varmasti kaikelle sille ilolle ja itseluottamukselle, mitä nämä onnistumiset ja fiilistelyt minulle antaisivat. Lisäksi voisin opetella tuulettamaan. Oikein kunnolla. Nimittäin uskon, että myös kroppa voi viestittää onnistumisia jäärälle päälle. Määritetään vain ennalta onnistuminen ja kun se tapahtuu, kunnon tuuletus ja viesti mielelle: Haloo, sä onnistuit, nauti siitä!

Tämä voisi olla mun tuuletustyylini :D

Jos tunnistat itsessäsi samoja perisyntejä, ehkä voisimme parannella yhdessä tätä onnistumissokeutta. Hiljennetään vähän vauhtia, että huomaisimme paremmin omat onnistumiset. Voisimme myös listata asioita, jotka merkitsevät juuri meille onnistumista? Näin osaisimme paremmin tiedostaa, kun onnistuminen tapahtuu. Ja kun se tapahtuu, tehdään kunnon tuuletus, eiks vaan?

Vaikka minulla on paljon opeteltavaa, osaan minä ainakin yhden jutun, nimittäin juhlistamisen. Viikko sitten sunnuntaina juniorijoukkueemme otti hienon yhden pisteen voiton. Ensimmäisen laatuaan. Voi sitä ilon ja riemun määrää. Oli itselläkin kyyneleissä pitelemistä, oli se sen verran hieno hetki. Kerrassaan hieno onnistuminen! Tätä ja kaikkia niitä pieniä syksyn onnistumisia juhlistimme perjantain harjoituksissa pitämällä hassuttelutreenit naamiaisasuineen. Oli muuten hauskat juhlat ♡

Oivallus numero kolmetoista, jotta innostuksesi ei koskaan ehtyisi:

Onnistuminen on innostuksen nuoruuden lähde. Tunnista ja konkretisoi arjen pienetkin onnistumiset, muistele ajoittain menneitä onnistumisia ja muista, että joskus on aika juhlaankin.

Kannattaako sinun hankkia itsellesi personal trainer?

Valmentaminen näyttelee isoa roolia aktiiviurheilun puolella ja totuus on, ettei kukaan nouse pelkästään omin avuin palkintokorokkeille. Menestyksen taustalla on paljon tietoa, taitoa ja kokemusta, usein monien eri ammattilaisten tuottamana. Tämä aktiiviurheilun valmennusmaailma on siirtynyt hiljalleen myös yksityispuolelle ja monet hankkivatkin personal trainerin, ravitsemusneuvojan tai muun asiantuntijan tukemaan ja ohjaamaan omaa hyvinvoinnin matkaansa. Toiset vielä pohtivat asiaa. Jos olet yksi asiaa pohtivista, toivottavasti saat tukea päätöksen tekoon tästä kirjoituksesta. Tässä nimittäin omat kokemukseni valmennuksen hyödyistä.


Havahduin tällä viikolla huomamaan, että elän ilman valmentajaa. Aika outoa. Viimeiset 30 vuotta elämääni on kuulunut vähintäänkin yksi valmentaja - ensin se oli oma isä, myöhemmin valmennuksesta on vastannut yksi jos toinenkin. Monina kausina ihan kokonainen valmennustiimikin. Koko uran aikana olen saanut olla tekemisissä useiden kymmenien eri lajivalmentajien, entisten lajikonkareiden, fyysisen puoleen tai lihashuoltoon erikoistuneiden ammattilaisten kanssa. Taisi eräällä kaudella olla käytössä psykologikin. Tunnen olevani äärimmäisen etuoikeutettu. Olen saanut nauttia valtavasta tieto- ja taitomäärästä ja kaikkea tätä osaamista on käytetty, jotta minä kehittyisin ja saavuttaisin asetetut tavoitteet yhdessä joukkueen kanssa. Enkä varmasti ole koskaan muistanut kiittää tästä etuoikeutetusta asemasta kunnolla. Voi kun kiitokseni tavoittaisi edes osan heistä.

♡ Kiitos ♡

Päävalmentaja on koripallossa koko homman kapellimestari. Hän pitää huolta kokonaisuudesta ja harjoittelun rytmittämisestä. Hän kerää ympärilleen osaavat ammattilaiset, jos oma tietotaito ei riitä. Pelaajan rooli on helppo - hän tulee suunniteltuihin treeneihin paikalle ja toteuttaa annetut treenit kunnolla. On aika helppoa, kun joku muu pitää hallussaan isot linjavedot ja itse vaan treenaa.

• Tuntuuko, että hyvinvoinnin kokonaisuus on hukassa? Onko joku osa-alue hanskassa, mutta toisesta ei ole sitten pienintäkään hajua? Tuntuuko, että osa-alueet eivät toimi optimaalisesti yhdessä? Tässä ongelmassa apu löytyy varmasti palkkaamalla monipuolisella tietämyksellä varustettu personal trainer. Osaava PT katsoo hyvinvoinnin isoa kuvaa (big picture) ja pitää huolen, että osa-alueet ovat tasapainossa ja kehitystä tapahtuu koko ajan.  

Lihaskunnon kehittäminen ja ylläpitäminen kuului normaaliin urheilijan arkeen, vaikkakin treenin pääpaino oli lajiharjoituksissa. Siinä vaiheessa, kun painoja alettiin lisäämään niskaan, oli todella oleellista, että liikkeet osasi tehdä oikein. Tiedät varmaan miksi? Että treeni menisi perille ja säästyttäisiin rasitusvammoilta ja loukkaantumisilta. Kun fyysinen valmentaja opetti liikkeet nuorena, pystyi treenit tekemään vanhempana omatoimisesti. Pelkkä treeniohjelman saaminen riitti.

• Haaveiletko kuntosalitreenien aloittamisesta? Tekisikö mieli kuntosalilaitteiden lisäksi tehdä välillä treeniä vapailla painoilla? Onko unelmissa timmi, lihaksikas vartalo? Mitä kokemattomampi salikävijä olet tai mitä enemmän haluat painoja ja tehoja treeniin (=tuloksia), sen tärkeämpää on osata tehdä liikkeet oikein. Lihaskuntoharjoitteluun erikoistunut omavalmentaja opettaa oikeat liiketekniikat ja todella pätevä tyyppi valjastaa sinulle vielä sellaisen tietämyksen, että selviät jatkossa omin avuin.

Joukkueen tavoite oli aika monena vuotena Suomen mestaruus. Näin kunnianhimoisella tavoitteella on itsestään selvää, että neuvoja on otettava siltä, joka asiasta eniten tietää tai on kokenut ja elänyt samanlaista tavoitteellista elämää - tehnyt työn ja saavuttanut maalin. Lisäksi ulkopuolisen näkökulman saaminen treenaamiseen ja pelaamiseen on oleellista siitäkin syystä, että omaan tekemiseen tulee helposti putkikatse-efekti. Huipulla erot ovat pieniä, joten sivusokeuteen ei ole varaa.

• Vaikka monenkaan liikunnan harrastajan tavoite ei ole kultainen mitali, voi pienempikin tavoite tuntua haastavalta saavuttaa. Isommat "elämänmuutos projektit" voivat tuntua jopa pelottavilta. Jos oman tavoitteen saavuttaminen tuntuu liian isolta askeleelta ottaa yksikseen, antaa valmentajan tuki paljon ja yhdessä eteen tulevia seiniä on helpompi kaataa. Erityisesti tilanteessa, jossa tavoitteen haluaa saavuttaa mahdollisimman nopeasti, on osaavan valmentajan rooli ehdoton.

Itsekseen treenaminen oli välillä, ainakin nuorena, vähän sitä sun tätä. Mutta kun vieressä valmentajan huusi kurkku suorana tai näki joukkuekaverin vetämässä vieressä räkä poskella, oli omakin treeni huomattavasti tehokkaampaa. Tunnustan - edelleenkin motivaatio on kuin eri planeetalta, jos ympärillä on muita tai joku on vahtimassa. Onneksi jotkut ovat tässäkin parempia ja pärjäävät itsekseen. 

• Onko vaikeuksia saada itsestään irti treenatessa? Houkutteleeko sohva useammin kuin lenkille lähtö? Tekeekö mieli luovuttaa heti, kun alkaa tuntumaan pahalta? Ensiksi kannattaa kokeilla seuran voimaa, mutta jos sekään ei auta, kunnon auktoriteetillä varustettu valmentaja saa kyllä hikeä (ja kyyneleitä) aikaiseksi. Jos vain olet valmis siihen.

Cooperin testit, "piippitestit", 1RM testit, suoran hapenottokyvyn testit, lihaskuntotestit... Muutaman kerran pääsin pissitesteihinkin :D Testit ei ikinä olleet suosikkejani, mutta aika loistavastihan ne kertoivat missä mennään ja miten jatketaan. Pakollinen paha siis.

• Tekisikö mieli tietää, mikä on oma tämänhetkinen tilanne? Tai onko tavoite sellainen, että testeistä voisi saada hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen? Testejä voi toki tehdä omatoimisesti, mutta hyvä valmentaja tuntee parhaimmat testit juuri oman tavoitteesi kannalta ja pusertaa sinusta todelliset maksimit esiin.

Loukkaantumisia tuli eteen, joku kausi enemmän, joku kausi vähemmän. Isommilta vammoilta (vain yksi polvileikkaus ja poikki mennyt hammas) luojan kiitos säästyin, mutta pienemmistäkin vammoista oli tavoitteena päästä aina mahdollisimman pian pelikuntoon. Onneksi oli ihmisiä ympärillä neuvomassa, lohduttamassa, teippaamassa, paikkaamassa ja ennen kaikkea, puhumassa järkeä, että malttaisi aloittaa tarpeeksi kevyesti.

• Vammoja, sairauksia tai vähintäänkin näiden uhka on meillä kaikilla läsnä. Neuvokas valmentaja osaa välttää montut ja nostaa niistä ylös, jos sellaiseen tippuu. Etenkin, jos olet loukkaantumisherkkä (huonotuurinen) ja lisäksi malttamaton ylitreenaaja, on valmentaja todella järkevä "hankinta".  

Siinä oli pitkät tarinat omakohtaisia hyötyjä. Toivottavasti jaksoit lukea loppuun ja ennen kaikkea sait vastauksen siihen mihin lupasin: kannattaako sinun hankkia itsellesi valmentaja? Tietysti ennen asian päättämistä on hyvä kurkistaa sinne lompakon pohjalle tai tilin syövereihin, ihan ilmaiseksi kun tietoa ja ohjaamista ei jaeta. Mutta eikös tämä hyötyjen ja maksamisen vertailu ole läsnä aika monessa kohtaa arkea? Osa päätöksistä on hyviä ja toiset taas ei. Niin se menee tässäkin.


Hyviä, osaavia valmentajia kannattaa kysellä tutuilta ja liikunnan ammattilaisilta, googlettamalla en lähtisi etsimään hyvää PT:tä. Tutun suosittelemana "ostoksestaan" voi olla varmempi ja kysellä tarkemmin, onko valmentaja juuri sellainen jota olet etsimässä.

Jos joku lukijoista on kiinnostunut saamaan minua valmentajakseen, voi ottaa yhteyttä sähköpostitse. Osoite löytyy tuolta ylhäältä oikealta. Keväälle olen pelannut kalenteriini sen verran väljyyttä, että muutaman valmennettavan ohjaaminen onnistuu loistavasti.

Tsempit vielä kaikille treenaamiseen ja sen oikean valmentajakumppanin etsintöihin :)