Päätös, mikä merkitsee

Tiesitkö, että ihminen tekee jopa 60 000 päätöstä päivässä? Siis kuusikymmentätuhatta! Näiden "muutaman" lisäksi tehdään uuden vuoden aattona vielä pari päätöstä päälle. Huh huh. Valtava määrä päätöksiä yhdelle ihmiselle ja vielä yhdelle päivälle. Olisihan se hyvä, että osa näistä onnistuisikin, edes ne merkittävät uuden vuoden päätökset. Oletko koskaan miettinyt, miksi osa tekemistämme päätöksistä on ns. mitään sanomattomia, mutta osassa on aivan mielettömästi voimaa? Niin paljon, että ne oikeasti muuttavat elämäämme. Mikä juju näiden elämää muuttavien päätösten taustalla oikein on?


Kai se jo herätessä alkaa, nimittäin päätösten teko. Heräänkö nyt vai torkutanko? Istunko sängyn reunalla tovin vai lähdenko saman tien hoipertelemaan eteenpäin? Otanko ensimmäisen askeleen oikealla vai vasemmalla jalalla? Tätä rataa kun jatkaa koko päivän, niin en todellakaan ihmettele, että illalla on kasassa kymmeniä tuhansia pieniä päätöksiä. Nämä pienet päätökset ovat meille arkipäiväisiä, emmekä suurinta osaa edes tiedosta, mutta niilläkin on elämäämme iso merkitys. Merkitys tulee esiin vain isolla voluumilla eli useilla samankaltaisilla hyvillä päätöksillä ja pitkällä aikavälillä.

Kuva

Nämä kymmenettuhannet pienet päätökset eivät todellakaan ole turhia, mutta tällä kertaa en ole kiinnostunut niistä. Olen kiinnostunut niistä isoista, merkittävistä, yksittäisistä päätöksistä. Niistä, mitä tehdään harvoin ja tietoisesti, pidemmän pohdiskelun jälkeen. Niistä, jotka merkitsevät meille enemmän. Niistä, joiden hartaimmin toivomme onnistuvan.

Tällaisia isompia, meille tärkeitä, päätöksiä teemme usein vuoden vaihtuessa. Ehkä olemme jo pidempään toivoneet itsellemme jotain ja vuoden vaihtuessa on hyvä tehdä sen mukainen päätös? Ehkä kaipaamme muutosta entiseen menoon ja uusi vuosi mahdollistaa aloittamisen puhtaalta pöydältä? Tai ehkä teemme uutena vuotena lupauksia tai päätöksiä vain, koska muutkin tekevät?

Oli syy mikä tahansa, valitettavan usein nämä tekemämme hyvät päätökset kuukahtavat ennen kuin ne ehtivät kunnolla alkaakaan. Suurin osa päätöksistä on kuihtunut kasaan jo tammikuun kolmannella viikolla. Miksi ihmeessä? Miksi hyvät päätökset eivät lopulta kannakaan meitä perille? Miksi, vaikka syy päätöksen tekoon on sellainen jota todella haluamme? Mikä ihme päätöksessä menee oikein vikaan?

Itse uskon, että tällaisen "epäonnistuvan päätöksen" taustalla on ollut kyllä järkeä, mutta ei  tunnetta. Päätöksen taustalla oleva järki kantaa meitä sen ensimmäiset kaksi-kolme viikkoa, mutta vain tunne voi viedä meidät perille. Jotta merkittävät päätökset voivat onnistua, niiden taakse on saatava paljon tunnetta. Siis PALJON TUNNETTA! Itseasiassa mitä suuremman tunteen saat synnytettyä, sen varmemmin se vie sinut maaliin, olen varma siitä.

Päätöksiä pitää siis voimaannuttaa, mutta miten? Itse olen saanut tällaisilla kysymyksillä ja ajattelutavoilla lisää tunnetta isompien, minulle merkittävien, päätöksien tueksi.

• Kerrytä mittasi täyteen. Kääntele ja vääntele asiaa, etsi suurennuslasilla kaikki huonot puolet, kokemasi vääryydet ja epäonnistuneet yritykset. Kun saat mittasi täyteen, löytyy päätöksesi takaa sellainen määrä negatiivista tunnetta, että se vie sinut varmasti pitkälle. Varo kuitenkin lipsahtamasta agren puolelle. 

• Muistuta itseäsi rajallisuudesta: elämän, ihmissuhteen, työuran, mihin ikinä päätöksesi liittyykään. Tilaisuuksiin kannattaa tarttua, vielä kun siihen on mahdollisuus. Joskus tämä asia valkenee meille onnettomuuden, sairauden tai vastaavan kautta. Tällaisten kokemusten jälkeisistä päätöksistä ei tunnetta puutu, mutta ehkä tällä kertaa tunteen herättäjänä voikin olla vain ajatus, ei todellinen tapahtuma. 

• Katso tulevaisuuden itseäsi. Mieti, millainen olet ja missä nykyisillä valinnoilla tulevaisuudessa? Mitä löydät edestäsi samoilla valinnoilla vuoden, kahden tai viiden vuoden päästä? Oletko tyytyväinen, suututtaako, pelottaako? Hyödynnä heräävää tunnetta päätöksen tekemisessä.

• Mieti läheistesi elämää. Päätöksentekovaiheessa on yleensä selvää, miten se vaikuttaa omaan elämään, mutta mieti tällä kertaa, miten se vaikuttaa läheistesi elämään? Ehkä hyvän vaikutus ulottuu pidemmälle kuin vain itseesi. Vaikutusten miettiminen muiden näkökulmasta voi tuoda yllättävän paljon lisätunnetta.

Vielä on muutama päivä jäljellä voimaannuttaa omia uuden vuoden päätöksiä ja herätellä kunnon tunnetta niiden taustalle. Keskiviikkona nämä päätökset voi sitten kuuluttaa koko maailmalle ja aloittaa hieno matkan kohti omia unelmia. Toivottavasti tämä neljästoista oivallus tekee päätöksistäsi merkityksellisiä ja lopulta onnistuvia:

Tee tunteikkaita päätöksiä. Mitä suurempi tunne, sen varmemmin pääset perille. 

Tämäkin kikka on kokeilemisen arvoinen.

Lajikokeilussa fitnessbag -treeni

Kirjoitin heinäkuussa liikunnan laajasta lajivalikoimasta. Samalla lupasin, vastaiskuna oman lajivalikoimani tylsyydelle, kokeilla kolmea uutta lajia ennen vuoden vaihdetta. Syksyn aikana testattavana on ollut jo golf  ja polkujuoksu, viimeiseksi lajikokeiluksi valikoitui fitnessbag -treeni. Tässä kokemuksia aiheesta ja aiheen vierestä.


Viimeinen lajikokeilu jäi vähän viime tinkaan, meinasin nimittäin joulukiireiden keskellä unohtaa koko jutun. Laho pää, mutta onneksi ei liian laho. Huolimatta pään lievästä lahoisuudesta, viimeisen lajin valinta oli helppo. Olen pohtinut kesästä saakka fitnessbagin hankintaa kotitreenikäyttöön, mutta mies on pistänyt hanttiin. Hänen mielestään olisi ihan sama, vaikka täyttäisin vanhan treenikassin hiekalla ja harjoittelisin sillä. Kesällä voin kokeilla tällaista kotitekoista harjoitussäkkiä, mutta lajikokeilun varjolla pääsin kokeilemaan ihan aitoa fitnessbagia.

Ennen kuin alan kertomaan treenitarinaa, kirjoitetaan lyhyesti faktatietoa lajista ja itse treenivälineestä. Fitnessbag on siis kahvakuulan tyylinen harjoitussäkki, jolla voi tehdä toiminnallista lihaskuntoharjoittelua. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisten liikkeiden tekemistä siten, että säkki toimii lisäpainona, liikevastuksena, alustana tai jopa potku- tai nyrkkeilysäkkinä. Kahvakuulaan verrattuna fitnessbag on oman ennakkokäsitykseni mukaan turvallisempi (pehmeämpi) ja useammat otekahvat mahdollistavat monipuolisemmat liikevalikoimat. Saas nähdä, onko näin.

Tällaiselta näyttää aito Fitnessbag.

Kävin fitnessbag -treenissä viime viikonloppuna. Paikalle menin hyvissä ajoin, varmaan 20 minuuttia ennen tunnin alkua. Ajattelin, että ehdin valmistautua henkisesti uuteen treeniin ja vakoilla kanssatreenajilta, mitä välineitä kannattaa itselle haalia. Koska vetäjää ei näkynyt mailla ei halmeilla, eikä saliin päässyt, meni tuo valmistautuminen lähinnä virtuaaliystävyyttä hoidellen eli facessa.

Kun vetäjä lopulta saapui, viisi minuuttia ennen tunnin alkua, ei valmistautumaan päässyt sittenkään. Treenipaikan ja välinevaraston avaimia ei löytynyt mistään eikä keneltäkään. Lopulta avain kuitenkin löytyi, en tiedä mistä, ja pääsimme saliin. Siinä sitten paniikissa pyörin kuin puolukka ja koska epätoivoisesti kuljin toisten perässä, jäin ilman isompaa säkkiä. Isompia 10 kg säkkejä oli vain muutama ja ne ehtivät loppua. Oli siis selvittävä 5 kg säkillä. Vetäjä kyllä kehotti vuorottelemaan säkkien kanssa ja jakamaan ei-käytössä olevia, mutta eipä se paljon harmitusta pienentänyt. Olisin halunnut saada oman.

Tunti alkoi lopulta kymmenen minuuttia myöhässä, kylläkin tahattomasti, kun vetäjä luuli tunnin alkavan vartin yli. Tässä vaiheessa oma sietokynnys oli kuitenkin jo ylittynyt. Ei tämän lajikokeilun nyt ihan näin pitänyt mennä. Ymmärsin kyllä, ettei kukaan tahallaan törttöillyt, mutta silti totuus on, että olin maksava asiakas ja viettämässä itselleni "arvokasta" vapaa-aikaa. Aika ja raha on tälle tallaajalle isoja juttuja.

Eikä tämä sähläys ollut ensimmäinen kerta. Erityisesti tällainen "palvelu" tuntuu käsittämättömältä, koska samaan aikaan liikuntakeskuksissa valitetaan asiakaskadosta. Mutta niin makaa kuin petaa. Jos sujuvuudesta ja hyvästä asiakaskokemuksesta ei pidetä tuon parempaa huolta, voi kasvavat asiakasmassat varmasti unohtaakin. Eikös se niin mene, että hyvästä palvelusta kerrotaan kolmelle kaverille ja huonosta kolmelle sadalle. Niin taisi käydä nytkin. No, nyt kun on höyryt päästelty ulos (anteeksi lukijat), mennään takaisin asiaan.

Kaiken kaikkiaan fitnessbagilla treenaaminen oli kivaa ja ärsytyskin onneksi katosi sitä mukaa, kun hiki nousi pintaan. Tunti oli rakennettu siten, että treenin aikana kaikki lihasryhmät käytiin kerran lävitse erilaisten liikkeiden avulla. Liikkeitä tehtiin aina kolme nousujohteista sarjaa siten, että jokainen sarja oli edellistään haastavampi. Toistoja tuli yhden sarjan aikana sen verran, että treeni oli lihaskunnon harjoittamisen kannalta lihaskestävyys -tyyppinen. Koska tämän tyyppinen treeni ei kuulu yleisesti omaan lihaskuntoharjoitteluun, olin välillä aika kovilla, erityisesti hauiksissa. Myös keskivartalon syville lihaksille fitnessbagin heiluttelu antaa hyvän treenin, mutta sykettä en en tällä tunnilla saanut paljoakaan nousemaan.


Yhteenvetona viimeisestä lajikokeilusta sanoisin, että vaikka ihan hetkeen en ole osallistumassa fitnessbag -tunnille, on harjoitussäkki treenivälineenä minulle positiivinen yllätys. Tuon tunnin jälkeen pää on ruksuttanut yhtä jos toista vaihoehtoista liikettä, missä harjoitussäkki toimisi loistavasti. Täytynee vielä surffailla netissäkin, koska sieltä liikevariaatioita löytyy aina pilvin pimein. Näitä löydettyjä liikkeitä voi sitten kokeilla joko sillä omatekoisella säkillä tai, jos luvan saa, ihan tällaisella aidollakin :)

Näin maksimoit hyödyt onnistumisista

Onnistumiset ruokkivat innostumista. Lisäksi ne saavat aikaan hyvän mielen, kasvattavat itseluottamusta ja antavat motivaatiota matkan tekoon. Isot ja pienet onnistumiset ovat siis valtavan tärkeitä meille kaikille. Siksi ne ansaitsevatkin tulla nostetuksi jalustalle, useammin kuin mitä me todellisuudessa nostamme.


Sana onnistuminen nousi mieleeni, kun näin pari viikkoa sitten tämän "oman joukkueeni" viime hetken voittokorin ja sen jälkeisen riemun. Harmi, kun en ollut paikan päällä nauttimassa tästä tilanteesta ja fiiliksestä.
https://www.facebook.com/video.php?v=745035258878670
Tällaiset koripallokentän hurmiohetket ovat ehdottomasti niitä suurimpia onnistumisen tunteita, joista olen itsekin päässyt nauttimaan. Onhan onnistumisen tunteen oltava aivan valtava, kun se purkautuu kaikista pelaajista ulos huutona, halauksina, hyppimisenä ja ilon kyyneleinä. Aivan huikeita hetkiä, sanon minä!

Entäs sinä, milloin sinä olet onnistunut isosti, keskikokoisesti tai pienesti? Mieti hetki sitä tilannetta, jolloin tunsit onnistumisen. Miltä silloin tuntui? Varmasti iloa, ehkä riemuakin? Luultavasti tyytyväisyyttä itseesi, jopa puhdasta onnea? Entä miltä sinusta tuntuu nyt, jälkikäteen, kun mietit tilannetta? Meneekö suupielet hymyyn tai tuleeko sisällesi sellainen lämpöinen olo?

Minulle käy ainakin näin, kun mietin aiempia onnistumisen hetkiäni. Parhaimmillaan tuntuu jopa siltä, että koen tilanteet uudelleen tai ainakin osan niistä tunteista, joita onnistumisen hetkellä tunsin. Näköjään omalla kohdalla pelkästään toisten onnistumisen näkeminenkin riittää. Ihan kuin minäkin olisin ollut tuota tilannetta kokemassa.


Juuri tällaisten fiiliksien vuoksi meidän kaikkien pitäisi välillä muistella menneitä, niitä onnistumisia, joita olemme kokeneet - saada muistoista itselleen hyvää oloa ja parhaimmillaan kokea onnistumisen hetken tunteita uudelleen ja uudelleen. Kätevä keino saada hyödyt, vaikka juuri sillä hetkellä ei onnistumista koekaan.

Okei, menneisyydessäkin on mukava elää, mutta ei jumituta sinne. Nimittäin onnistumisia tapahtuu nykyisyydessäkin, ihan tosi. Emme vain tiedosta niitä, emme koe tilanteita onnistumisina tai jos koemme, emme ainakaan näytä sitä ulospäin. Minä ainakin lankean näihin perisynteihin.

Ensinnäkin nostan onnistumisen rimaa sitä mukaa, kun onnistumisia tulee eteeni. Ihan pöhköä. Toinen synti, johon usein syyllistyn, on kiire. Osa omista onnistumisista jää kiireen keskellä huomaamatta tai ainakaan en ehdi nauttimaan niistä kunnolla. Sääli sinänsä, käyttöä olisi varmasti kaikelle sille ilolle ja itseluottamukselle, mitä nämä onnistumiset ja fiilistelyt minulle antaisivat. Lisäksi voisin opetella tuulettamaan. Oikein kunnolla. Nimittäin uskon, että myös kroppa voi viestittää onnistumisia jäärälle päälle. Määritetään vain ennalta onnistuminen ja kun se tapahtuu, kunnon tuuletus ja viesti mielelle: Haloo, sä onnistuit, nauti siitä!

Tämä voisi olla mun tuuletustyylini :D

Jos tunnistat itsessäsi samoja perisyntejä, ehkä voisimme parannella yhdessä tätä onnistumissokeutta. Hiljennetään vähän vauhtia, että huomaisimme paremmin omat onnistumiset. Voisimme myös listata asioita, jotka merkitsevät juuri meille onnistumista? Näin osaisimme paremmin tiedostaa, kun onnistuminen tapahtuu. Ja kun se tapahtuu, tehdään kunnon tuuletus, eiks vaan?

Vaikka minulla on paljon opeteltavaa, osaan minä ainakin yhden jutun, nimittäin juhlistamisen. Viikko sitten sunnuntaina juniorijoukkueemme otti hienon yhden pisteen voiton. Ensimmäisen laatuaan. Voi sitä ilon ja riemun määrää. Oli itselläkin kyyneleissä pitelemistä, oli se sen verran hieno hetki. Kerrassaan hieno onnistuminen! Tätä ja kaikkia niitä pieniä syksyn onnistumisia juhlistimme perjantain harjoituksissa pitämällä hassuttelutreenit naamiaisasuineen. Oli muuten hauskat juhlat ♡

Oivallus numero kolmetoista, jotta innostuksesi ei koskaan ehtyisi:

Onnistuminen on innostuksen nuoruuden lähde. Tunnista ja konkretisoi arjen pienetkin onnistumiset, muistele ajoittain menneitä onnistumisia ja muista, että joskus on aika juhlaankin.

Kannattaako sinun hankkia itsellesi personal trainer?

Valmentaminen näyttelee isoa roolia aktiiviurheilun puolella ja totuus on, ettei kukaan nouse pelkästään omin avuin palkintokorokkeille. Menestyksen taustalla on paljon tietoa, taitoa ja kokemusta, usein monien eri ammattilaisten tuottamana. Tämä aktiiviurheilun valmennusmaailma on siirtynyt hiljalleen myös yksityispuolelle ja monet hankkivatkin personal trainerin, ravitsemusneuvojan tai muun asiantuntijan tukemaan ja ohjaamaan omaa hyvinvoinnin matkaansa. Toiset vielä pohtivat asiaa. Jos olet yksi asiaa pohtivista, toivottavasti saat tukea päätöksen tekoon tästä kirjoituksesta. Tässä nimittäin omat kokemukseni valmennuksen hyödyistä.


Havahduin tällä viikolla huomamaan, että elän ilman valmentajaa. Aika outoa. Viimeiset 30 vuotta elämääni on kuulunut vähintäänkin yksi valmentaja - ensin se oli oma isä, myöhemmin valmennuksesta on vastannut yksi jos toinenkin. Monina kausina ihan kokonainen valmennustiimikin. Koko uran aikana olen saanut olla tekemisissä useiden kymmenien eri lajivalmentajien, entisten lajikonkareiden, fyysisen puoleen tai lihashuoltoon erikoistuneiden ammattilaisten kanssa. Taisi eräällä kaudella olla käytössä psykologikin. Tunnen olevani äärimmäisen etuoikeutettu. Olen saanut nauttia valtavasta tieto- ja taitomäärästä ja kaikkea tätä osaamista on käytetty, jotta minä kehittyisin ja saavuttaisin asetetut tavoitteet yhdessä joukkueen kanssa. Enkä varmasti ole koskaan muistanut kiittää tästä etuoikeutetusta asemasta kunnolla. Voi kun kiitokseni tavoittaisi edes osan heistä.

♡ Kiitos ♡

Päävalmentaja on koripallossa koko homman kapellimestari. Hän pitää huolta kokonaisuudesta ja harjoittelun rytmittämisestä. Hän kerää ympärilleen osaavat ammattilaiset, jos oma tietotaito ei riitä. Pelaajan rooli on helppo - hän tulee suunniteltuihin treeneihin paikalle ja toteuttaa annetut treenit kunnolla. On aika helppoa, kun joku muu pitää hallussaan isot linjavedot ja itse vaan treenaa.

• Tuntuuko, että hyvinvoinnin kokonaisuus on hukassa? Onko joku osa-alue hanskassa, mutta toisesta ei ole sitten pienintäkään hajua? Tuntuuko, että osa-alueet eivät toimi optimaalisesti yhdessä? Tässä ongelmassa apu löytyy varmasti palkkaamalla monipuolisella tietämyksellä varustettu personal trainer. Osaava PT katsoo hyvinvoinnin isoa kuvaa (big picture) ja pitää huolen, että osa-alueet ovat tasapainossa ja kehitystä tapahtuu koko ajan.  

Lihaskunnon kehittäminen ja ylläpitäminen kuului normaaliin urheilijan arkeen, vaikkakin treenin pääpaino oli lajiharjoituksissa. Siinä vaiheessa, kun painoja alettiin lisäämään niskaan, oli todella oleellista, että liikkeet osasi tehdä oikein. Tiedät varmaan miksi? Että treeni menisi perille ja säästyttäisiin rasitusvammoilta ja loukkaantumisilta. Kun fyysinen valmentaja opetti liikkeet nuorena, pystyi treenit tekemään vanhempana omatoimisesti. Pelkkä treeniohjelman saaminen riitti.

• Haaveiletko kuntosalitreenien aloittamisesta? Tekisikö mieli kuntosalilaitteiden lisäksi tehdä välillä treeniä vapailla painoilla? Onko unelmissa timmi, lihaksikas vartalo? Mitä kokemattomampi salikävijä olet tai mitä enemmän haluat painoja ja tehoja treeniin (=tuloksia), sen tärkeämpää on osata tehdä liikkeet oikein. Lihaskuntoharjoitteluun erikoistunut omavalmentaja opettaa oikeat liiketekniikat ja todella pätevä tyyppi valjastaa sinulle vielä sellaisen tietämyksen, että selviät jatkossa omin avuin.

Joukkueen tavoite oli aika monena vuotena Suomen mestaruus. Näin kunnianhimoisella tavoitteella on itsestään selvää, että neuvoja on otettava siltä, joka asiasta eniten tietää tai on kokenut ja elänyt samanlaista tavoitteellista elämää - tehnyt työn ja saavuttanut maalin. Lisäksi ulkopuolisen näkökulman saaminen treenaamiseen ja pelaamiseen on oleellista siitäkin syystä, että omaan tekemiseen tulee helposti putkikatse-efekti. Huipulla erot ovat pieniä, joten sivusokeuteen ei ole varaa.

• Vaikka monenkaan liikunnan harrastajan tavoite ei ole kultainen mitali, voi pienempikin tavoite tuntua haastavalta saavuttaa. Isommat "elämänmuutos projektit" voivat tuntua jopa pelottavilta. Jos oman tavoitteen saavuttaminen tuntuu liian isolta askeleelta ottaa yksikseen, antaa valmentajan tuki paljon ja yhdessä eteen tulevia seiniä on helpompi kaataa. Erityisesti tilanteessa, jossa tavoitteen haluaa saavuttaa mahdollisimman nopeasti, on osaavan valmentajan rooli ehdoton.

Itsekseen treenaminen oli välillä, ainakin nuorena, vähän sitä sun tätä. Mutta kun vieressä valmentajan huusi kurkku suorana tai näki joukkuekaverin vetämässä vieressä räkä poskella, oli omakin treeni huomattavasti tehokkaampaa. Tunnustan - edelleenkin motivaatio on kuin eri planeetalta, jos ympärillä on muita tai joku on vahtimassa. Onneksi jotkut ovat tässäkin parempia ja pärjäävät itsekseen. 

• Onko vaikeuksia saada itsestään irti treenatessa? Houkutteleeko sohva useammin kuin lenkille lähtö? Tekeekö mieli luovuttaa heti, kun alkaa tuntumaan pahalta? Ensiksi kannattaa kokeilla seuran voimaa, mutta jos sekään ei auta, kunnon auktoriteetillä varustettu valmentaja saa kyllä hikeä (ja kyyneleitä) aikaiseksi. Jos vain olet valmis siihen.

Cooperin testit, "piippitestit", 1RM testit, suoran hapenottokyvyn testit, lihaskuntotestit... Muutaman kerran pääsin pissitesteihinkin :D Testit ei ikinä olleet suosikkejani, mutta aika loistavastihan ne kertoivat missä mennään ja miten jatketaan. Pakollinen paha siis.

• Tekisikö mieli tietää, mikä on oma tämänhetkinen tilanne? Tai onko tavoite sellainen, että testeistä voisi saada hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen? Testejä voi toki tehdä omatoimisesti, mutta hyvä valmentaja tuntee parhaimmat testit juuri oman tavoitteesi kannalta ja pusertaa sinusta todelliset maksimit esiin.

Loukkaantumisia tuli eteen, joku kausi enemmän, joku kausi vähemmän. Isommilta vammoilta (vain yksi polvileikkaus ja poikki mennyt hammas) luojan kiitos säästyin, mutta pienemmistäkin vammoista oli tavoitteena päästä aina mahdollisimman pian pelikuntoon. Onneksi oli ihmisiä ympärillä neuvomassa, lohduttamassa, teippaamassa, paikkaamassa ja ennen kaikkea, puhumassa järkeä, että malttaisi aloittaa tarpeeksi kevyesti.

• Vammoja, sairauksia tai vähintäänkin näiden uhka on meillä kaikilla läsnä. Neuvokas valmentaja osaa välttää montut ja nostaa niistä ylös, jos sellaiseen tippuu. Etenkin, jos olet loukkaantumisherkkä (huonotuurinen) ja lisäksi malttamaton ylitreenaaja, on valmentaja todella järkevä "hankinta".  

Siinä oli pitkät tarinat omakohtaisia hyötyjä. Toivottavasti jaksoit lukea loppuun ja ennen kaikkea sait vastauksen siihen mihin lupasin: kannattaako sinun hankkia itsellesi valmentaja? Tietysti ennen asian päättämistä on hyvä kurkistaa sinne lompakon pohjalle tai tilin syövereihin, ihan ilmaiseksi kun tietoa ja ohjaamista ei jaeta. Mutta eikös tämä hyötyjen ja maksamisen vertailu ole läsnä aika monessa kohtaa arkea? Osa päätöksistä on hyviä ja toiset taas ei. Niin se menee tässäkin.


Hyviä, osaavia valmentajia kannattaa kysellä tutuilta ja liikunnan ammattilaisilta, googlettamalla en lähtisi etsimään hyvää PT:tä. Tutun suosittelemana "ostoksestaan" voi olla varmempi ja kysellä tarkemmin, onko valmentaja juuri sellainen jota olet etsimässä.

Jos joku lukijoista on kiinnostunut saamaan minua valmentajakseen, voi ottaa yhteyttä sähköpostitse. Osoite löytyy tuolta ylhäältä oikealta. Keväälle olen pelannut kalenteriini sen verran väljyyttä, että muutaman valmennettavan ohjaaminen onnistuu loistavasti.

Tsempit vielä kaikille treenaamiseen ja sen oikean valmentajakumppanin etsintöihin :)

Näillä kahdella kaamosmasennusta kuonoon

Tässä vaiheessa syksyä alkaa helposti innostuvalta ja positiiviseltakin ihmiseltä into laantumaan ja negatiivisuus valtamaan ajatuksia ja puheita. Pimeä, sade ja jatkuvat flunssat vaativat veronsa ja tekevät tehtävänsä. Pirulauta. Tarttis tehrä jottain. Pitäis saada tähän kaamosmasennukseen jotain rotia. Pienen pohdinnan jälkeen itselle tuli mieleen pari juttua, jotka voisi auttaa tuomaan sanoihin ja mieleen valoa ennen kuin lumi ja joulu tulee ja hoitaa homman. Lähdetkö mukaani kokeilemaan löytyykö näistä apua?


Marraskuun loppu. Aina se on ollut haastava ja varmasti tulee aina olemaankin. On pimeää, sateista ja kylmää. Aurinkoa ei näe kuin viikonloppuisin. Jos silloinkaan. Kesän muistot ovat jo haalentuneet muistista ja tuleva kesä siintää vielä liian kaukana. Liian kaukana, että sen voimalla jaksaisi painaa näiden pimeiden viikkojen yli. Ei ihme, että tässä vaiheessa vuotta alkaa yhdellä jos toisellakin kiristämään ja pään yläpuolella leijailemaan tummia pilviä.

Eikä siinä mitään, jos tummat pilvet purkautuvat ajoittaisina sateina, mutta kun sataa kissoja, koiria ja puukkoja taivaalta päivät yöt, niin pitäähän sille saada stoppi. Keinoa kaamosmasennuksen nujertamiselle mietin tämän viikon. Mitä vaihtoehtoja minulla on?

Ensin esitin itselleni reaaliteetit. Totuus on, että minulla on suhteellisen vähän vaikutusvaltaa siihen, tuleeko taivaalta vettä vai lunta tai monen aikaan aurinko nousee tai laskee. Niihin siis ei voi vaikuttaa, ei, vaikka kuinka haluaisi. Kirkasvalolamppua voisi kokeilla, mutta ehkä vaikutus ei ole riittävä. Floridaankin voisi muuttaa, mutta siinä vaihtoehdossa olisi vähän liikaa liitännäisvaikutuksia. Jäljelle ei jäänyt kuin vaikuttaa keinolla tai toisella omiin ajatuksiin.

Pitäisikö vain alkaa ajattelemaan posiitiivisemmin? Ehkä se nyt ei vain riitä tässä jamassa. Sitten mieleeni pompsahti lause "kiitollisuus neutralisoi negatiivisuutta". Ehkä sillä saisi jotain aikaan? Sen verran tunnen itseäni, että pelkästään asioiden luetteleminen ei riittäisi. Pitäisi jotenkin saada avattua kiitollisuuden kohdetta. Sitten keksin. Pelkästään luettelemisen lisäksi miettisin muutaman asian miksi olen kiitollinen siitä. Hyvä, nyt oli jo ensimmäinen sotasuunnitelma tehty.

Koska kaikkia munia ei koskaan kannata laittaa yhteen koriin, niin tietysti piti keksiä plan B. Jos ensimmäinen juttu ei tehoaisi, niin ehkä sitten tämä toinen tai parhaassa tapauksessa saisin tuplahyödyt. Tätä lähdin pohtimaan näkökulmasta mikä asia saa minut varmasti hyvälle mielelle?
Vastaus oli helppo. Se, kun tekee toisen iloiseksi, sanomalla tai tekemällä. Siitä saa aina hyvän mielen. Näin varasotasuunnitelmanikin oli valmis.

Torstaina tajusin, että USA:ssa vietetään parhaillaan kiitospäivää. Eikö se nimensäkin mukaan tarkoita kiitosta ja antamista eli täysin minun sotasuunnitelmaani ;) Aika hienoa, että kahdelle tärkeälle asialle on pyhitetty jossain päin maailmaa oma vapaapäivänsä. Voi kun meilläkin olisi. Toisaalta Suomessa, jos missä, tätä pimeyden vuodenaikaa ei kuitata yhdellä päivällä. Se vaatii enemmän. Siitä sainkin ajatuksen, että pistetään sitten paremmaksi.

Päätin, että joka viikko vuoden vaihtumiseen saakka toteutan sotasuunnitelmaani kaamosmasennusta vastaan seuraavasti:

• Vähintään yhden kerran viikossa mietin asian, josta olen kiitollinen elämässäni ja avaan sitä muutamalla lauseella vastaten kysymykseen "miksi olen kiitollinen tästä asiasta?".
• Vähintään yhden kerran viikossa teen jonkun toisen hyväksi jotain pyyteettömästi tai sanon sellaista, mikä saa hänet hyvälle tuulelle.

Lähdetkö mukaan sotaretkelle?  Pistetään kaamosmasennusta kunnolla kuonoon. Näillä kahdella vedenpitävällä sotasuunnitelmalla.

Sotasuunnitelman tavoite: kirkas ajatus ja sydämen muotoiset pilvet.

Toiveenani olisi, että vuoden vaihteessa viimeistään tästä seuraavasta olisi tullut minun uusi, kahdestoista, oivallukseni ja kaamosmasennuksen tehokas kumoaja:

Kun innostus tuppaa jäämään harmauden alle, niin täysillä taistoon. Ruoki kiitollisuudentunnetta ja muita hyvän mielen tekijöitä niin negatiivisuus nääntyy nälkään.

Välitä, muista, ennakoi - minun liikunnan kiteyttäjäni

Tuntuuko sinusta koskaan, että elämässä on aivan liikaa muistettavaa? Minusta tuntuu. Aika useinkin. Tämän vuoksi olen rakastunut asioiden kiteyttämiseen. Siis sellaisiin lyhyisiin muistisääntöihin tai lauseisiin, jotka tiivistää isot asiat pieneen nippuun. Nämä pienet niput nimittäin vähentävät mukavasti muistikuormaa ja niiden avulla tärkeät asiat kulkevat helpommin mielessä arjen hulinassa. Ihanaa, että jotkut osavat tämän kiteyttämisen jalon taidon, sillä heiltä me muistiylikuormittuneet-ei-tiivistystä-osaavat voimme kaapata kiteytyksiä omaksi hyödykseen. Nimimerkillä 'varastin ja olen iloinen siitä' :)

Olet varmasti törmännyt Liikenneturvan sloganiin Välitä - Muista - Ennakoi. Minusta se on kerrassaan loistava. Lois - ta - va! Kiteytyksenä se toimii aika monessa yhteydessä: liikenteessä, lasten kasvatuksessa, työn tekemisessä, you name it, mutta minä olen nimennyt sen omaksi liikunnan kiteyttäjäksi. Nämä kolme sanaa nimittäin tiivistää ne oleellisimmat jutut, että liikunta pysyy osana omaa hektistä arkeani - päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Minäpä kerron, mitä kyseiset sanat merkitsevät minulle.

Välitä
Se oleellisin juttu. Liikun siksi, että välitän: itsestäni, omasta hyvinvoinnistani ja jaksamisestani. Helpommalla pääsisin varmasti monessa paikkaa (esim. kasvamalla osaksi sohvaa), mutta kun välittää asioista, niiden eteen jaksaa tehdä yllättävän paljon töitä.


Muista
Muistaminen liittyy minun arjen kompastuskiviin. Niitä on tietty jonkinmoinen kasa, mutta näitä kahta kun pidän muistissa niin ei huolta huomisesta. Liikunnan harrastaminen on kumpareista: välillä mennään flowssa ja välillä naama kyntää maata. Silloin kun kynnän, muistan, että se on vain väliaikaista ja menee ohi. Toinen muistaminen liittyy kehon huoltoon. Minun täytyisi muistaa siis tehdä sitä 35 -vuotiaalle vartalolleni. Se on uskomatonta, miten sen unohtaa, kun kroppa toimii hyvin ja muistaa vasta kun paikat alkaa reistaileen.

Ennakoi
Kun elämä pitää sisällään kokopäivätyön, tunnin työmatkat, 2 päiväkoti-ikäistä lasta, miehen (miksihän tämä on täällä listassa), juniorijoukkueen valmennustehtävät, kaiken maailman kotitöistä puhumattakaan niin voin kertoa, ettei liikuntaa tähän settiin liitettäisi ilman ennakointia. Saman lailla kun suunnittelen kaupassa käynnit ja hoitoon kuljettamiset, teen myös kalenterimerkinnät liikunnalle. Ennakoin niin paljon kuin mahdollista ja se auttaa.


Aika hassua, että sain purettua kiteytetyn sloganin tällaiseksi 200 sanan postaukseksi. Niin se vaan menee, kaikki eivät todellakaan osaa kiteyttämisen jaloa taitoa. Osaisitkohan sinä? Miten kiteyttäisit oman liikunnan harrastamisen arjen tiimellyksessä muistettaviksi sanoiksi tai lauseeksi?

Toiveissa tiukempi tarakka? Ohjeita ja liikkeitä tehokkaaseen pakaratreeniin.

Pakarat, perä, ahteri, peppu, hanuri, beba, pepa, tarakka, kontti... Mitäs näitä nyt olikaan? Rakkaalla lapsella on monta nimeä, vai miten se meni? Pistetäänkö tämä "rakas lapsemme" töihin? Ihan kunnolla.

Pakaralihas on muistaakseni kehon suurin, yksittäinen lihas. Oli muistini sitten oikeassa tai ei, on kyseessä joka tapauksessa kehomme kookas liikuttaja. Koon lisäksi se on vielä sellaisella paikalla, että se tuppaa aika usein herättämään myös muiden huomion. Olisihan se siis kiva, että passipaikalla oleva katseen vangitsija olisi itsensä ja muiden mielestä vielä mukavan näköinenkin. Se onnistuu, kun pistetään pepa kunnolla töihin. Tässä muutamia vinkkejä.

Kuva

Ensimmäinen vinkki. Jos mielit saada muotoja pakaroihin on oltava valmis tekemään töitä kovasti ja kunnon tehoilla. Pieni piiperrys ei auta. Usein törmäävään mielikuvaan, että kävely- ja juoksulenkit hoitavat jalkojen kokonaisvaltaisen treenaamisen, voi unohtaa samantien. Noup, pyöreiden pakaroiden saaminen vaatii näiltä lihaksilta paljon, paljon, enemmän työtä.

Ulkomuodon muokkaaminen vaatii siis työtä. Seuraava vinkkini voisi vetää tätä "työtä" konkretiatasolle. Konkretiasta puhuttaessa tarkoitetaan siis isoja painoja, useita toistoja, oikeanlaisia liikkeitä ja riittävää treenimäärää. Numeroina nämä olisivat esimerkiksi:

• Treenikertoja 1-2 x / vko
• 3-4 kohdentuvaa liikettä / treenikerta
• 2-4 sarjaa 8-12 toistolla
• Painoja sen verran, että jaksaa tehdä toistot  

Jos kuvan mukaisista pakaroista unelmoi, tulisi rasvaprosentinkin olla kunnossa. Tämä tarkoittaisi, että ravitsemuspuoli kestäisi päivänvaloa. Eikä se useimmilla meillä kestä :) No, nou hätä, vaikka ei kestäkään. Kyllä ne pepun muodot pienen kerroksenkin alta näkyvät. Ehkäpä tämä kerros jopa parantaa lopputulosta, riippunee tietysti "arvostelijasta" :D

Tärkein vinkki, niin kuin kaikessa muussakin lihaksiston kehittämisessä on, että treeni menee perille. Eli oikeat liikkeet ja oikeanlainen suoritus ovat avain asemassa. Tässä muutama hyvä, kohdennettu liike pepputreeniin. Koska kaikki eivät käy kuntosaleilla, löytyy tästä liikkeitä kotitreeniinkin. Muista kuitenkin, että myös kotitreeneissä pitäisi saada niitä tehoja eli kikkaile tavalla tai toisella liikkeisiin painoja tai vastusta.


Tarakka töihin -liikkeitä kuntosalille (kuvat ja ohjeet alhaalla)

• Syväkyykky
• Lonkan ojennus taljassa
• Maastaveto
• Penkille nousu

Tarakka töihin -liikkeitä kotiin (kuvat ja ohjeet alhaalla)

• Yhden jalan askelkyykky
• Lonkan ojennus nelinkontin
• Räjähtävät kyykkyhypyt
• Lantion nostot selinmakuulla

Siispä, siirrä toiveet tiukasta tarakasta teoiksi, vaikka kuunnellessasi Elastisen Hallussa -biisiä.  Ainakin sanat natsais:

"Tää lähtee mimmeille, jotka on tikissä.
Niin sä, kato meilläpäin on tykätty
Kunnon kontista näkee et on kyykätty.
Päät kääntyy, työ ei oo turhaa, nii
Tulokset laittaa turvat kii"

* * * * * *

Syväkyykky: keskivartalo tiukkana, polvet ja varpaat
saman suuntaisesti, varo polvien kiertymistä sisään,
tasapaino koko jalkaterällä ja kyykkää aivan alas.

Lonkan ojennus taljassa: laita talja
ala-asentoon ja jalka kiinni remmillä.
Ojenna jalkaa taakse pitäen
polvikulma samana.

Maastaveto: kädet ja selkä suorina, keskivartalo
tiukkana, ojenna vartalo suoraksi (seuraava kuva)
ja pidä tanko suorituksessa lähellä vartaloa.

Penkille nousu tanko (ja painot) niskassa. Kuvat ja ohjeet esim. täältä. Penkin korkeudella saa tehoja lisää tai jos salilta löytyy rappuset, niin vielä parempi.

* * * * * *

Yhden jalan askelkyykky: pidä hyvä
tasapaino, varsinkin tällaisen lisäpainon
kanssa. Jalka pitää olla tarpeeksi edessä
(kuvaakin enemmän), että liike menee
pepulle eikä reidelle.

Hallitusti alas, keskivartalo tiukkana,
polvet ja varpaat yhdensuuntaisesti,
varo polven sivuttaisliikettä.

Lonkan ojennus nelinkontin: kuminauhan päät toisen polven alla.
Nilkkapainot toimii myös vastuksena. 

Pidä polvi noin 90 polvikulmassa koko liikkeen ajan. Nosta liike
niin ylös, että reisi tulee vaakatasoon. Pyri pitämään selkä 'levynä'.

Räjähtävä kyykkyhyppy: "Onko paino
valmiina? Kohta mennään."

Kyykkyyn ja räjähtävä hyppy.

Lantion nosto selinmakuulla. Paino lantion kohdalle. Jalkaterät
tukevasti maahan lähelle peppua.

Nosta lantio niin ylös, että vartalo on suorassa linjassa. 

* * * * * *

Testauksessa kompressiosukat

Liikuntavälineet innostavat tai ainakin pitävät liikunnan kipinää yllä. Ei siis todellakaan mitään turhakkeita. Tässä kokemuksiani kompressiosukista. Lue koko tarina tai lopusta tiivistetysti plussat ja miinukset sekä se, kannattaako kokeilla.


Tilasin alkukesästä netin kautta Zero Pointin kompressiosukat ja -säärystimet. Tietenkin suurin odotuksin, koska näille, jos jollekin, on isketty aika paljon lupauksia:

Vaikkei näillä pinkeillä pääse lentoon,
piristävät ne ainakin mieltä.

Kompressiosukkien käytön ennen harjoituksia kerrotaan aktivoivan lihaksia ja herättävän aineenvaihduntaa. Suorituksen aikana ne parantavat lihaksen toimintaa ja vähentävät lihasjännitystä ja maitohappojen kertymistä. Suorituksen jälkeen nämä ihmesukat nopeuttavat palautumista. Lisäksi ne pienentävät loukkaantumisriskiä.

Huh huh, mitkä sukat! Seuraavalla mallilla pystyy varmasti lentämäänkin. Okei, jos vakavasti puhutaan, niin uskon suurimpaan osaan näistä lupauksista.

Tiedän, että sukan kompressio (puristus) painaa ulkoisesti kudoksia ja sitä kautta parantaa laskimoiden toimintaa ja lymfanesteen kiertoa. Tämä näkyy siis verenkierron ja aineenvaihdunnan parempana toimintana ja sitä kautta hyöty on varmasti ulosmitattavissa myös suorituksesta ja palautumisen tehostumisesta.




Uskon siis sukkien toimivan teoriassa, mutta miten ne toimivat käytännössä?

Ensimmäinen haaste oli saada sukat jalkaan. Tässä huomasi eron kompressiosukkien halpisversioihin - materiaali on kuin eri planeetalta. Sukat tukevat enemmän ja ovat sen vuoksi myös hankalammat päällepuettavat. Onneksi sukkien mukana tuli tällainen esite. Ensin vähän ihmettelin, miksi esitteessä on sukkien pukemisohjeet, mutta vinkit auttoivat kyllä paljon ensimmäisellä puentakerralla.

Esitteessä kerrottiin hyödyistä, käyttötavoista, tutkimuksista yms.
Minusta tämänlainen esite on merkki laadukkaasta tuotteesta. 

Olen käyttänyt sukkia juoksulenkeillä, kuntosalilla ja kotosalla treenatessa. Lisäksi olen pukenut sukat jalkaan noin puoli tuntia ennen harjoitusta ja pitänyt niitä suorituksen jälkeenkin (esim. venytellessä).

Ehdoton hyvä puoli sukissa on, että ne tukevat ja lämmittävät. Pohjelihakset saa nopeasti "iskukuntoon" ja lämpö pysyy hyvin yllä, vaikka treenissä tulisikin taukoja. Sukkien tuenta tuntuu auttavan myös liikkeen hallinnassa, esimerkiksi juoksun kontaktivaiheessa, vaikka voi kyseessä olla myös ajatteluun liittyvä plasebovaikutus eli tulee parempi hallinnan tunne. Mene ja tiedä.

Oman kokemukseni mukaan sukkien hyöty suorituskyvyn kannalta on suurin juuri juoksussa. Kuntosalikäytössä tai kotijumpissa en hyötyä pystynyt niinkään tunnistamaan. Ehkä lämpövaikutus ja palautumisen tehostuminen hyödyttää vähän, mutta ne vaikutukset saa varmasti halpisversioillakin.

Extrapointsit sukat saa pirteästä väristä. Paljon oli tarjolla muitakin makeita värejä, mutta päädyin pinkkeihin sukkiin ja näihin neon keltaisiin säärystimiin.

Eikös nämäkin ole aika pirtsakat?

Nämä säärystinmalliset toimivat yhtä hyvin kuin sukatkin, mutta ovat selkeästi helpommat pukea. Malli on toimiva siinäkin mielessä, että niitä ei tarvitse olla pesemässä jokaisen treenikerran jälkeen - kenkähiet menevät normaalien sukkien mukana pesuun ja säärystimet ovat käytettävissä seuraavallakin kerralla lähes freeseinä.


Kaiken kaikkiaan toimivat "pohkeen kiristäjät" nämä kompressiosukat. Käyttö jatkuu ehdottomasti itsellä, erityisesti juoksulenkeillä. Oikein odotan ensi kesää, että nämä pirteän väriset puristajat pääsevät näkymään pitkien housujen vaihtuessa lyhkäisiin shortseihin. Oih, tule kesä pian :)


Kesää odotellessa kootusti vielä kompressiosukkien (ja säärystimien) plussat ja miinukset:

+ Tukee ja pitää lihakset lämpimänä
+ Tuntui parantavan suorituskykyä juoksukäytössä
+ Sukan tiukkuus tuntuu suorituksen aikana hyvältä, ihan kuin liikkeet olisivat enemmän "hallinnassa"
+ Psyykkinen apu. Olo tuntuu timmimmältä ja sukat näyttävät niin pirteiltä! Iso tekijä naisilla.
+ Säärystinmalli toimii hyvin tällaisella paljon jaloista hikoavalla - ei tarvitse olla joka käyttökerran jälkeen pesemässä
+ Tuote-esite ja muodikkaat värivaihtoehdot
+ Laadukas tuote

- Kohtalaisen haasteelliset pukea päälle
- Tilatessa pitää mittailla pohkeen koko, että saa oikean kokoiset sukat/säärystimet
- Lajikohtainen hyöty, kalliit sukat eivät satsauksen arvoinen kaikkien liikuntamuotojen harrastajille
- Sukkien todellista hyötyä vaikea todentaa. Täytyy vain uskoa.


Summa summarum: Kannattaa kokeilla

Viikon valinnat

Mietitkö koskaan omia valintojasi? Siis niitä päivittäisiä tilanteita, joissa sinulla on kaksi tai useampi vaihtoehto, joissa lopulta teet päätöksen ja valitset yhden. Miten valitset, millä perusteilla? Mietitkö koskaan jälkikäteen, tuliko valittua oikein? Valitsetko seuraavalla kerralla eri tavalla, jos jälkikäteen huomasit valinneesi väärin? Oletko koskaan ajatellut, kuinka merkittäviä nämä merkityksettömiltä tuntuvat valinnat ovat? Itse pohdin omia valintojani aika usein. Nyt päätin tehdä niin ihan kirjaimellisesti. Pistin nimittäin omat valinnat ihan tarkoituksella suurennuslasin alle arkiviikon ajaksi. Tässä viikon valinnat a la Jämsen :)


Maanantai:
Sunnuntaina palattiin reissusta ja maanantain vastainen yö meni valvoessa. Pohjalla oli jo matkustuspäivänkin valvottu yö eli päivä meni aika lailla sumussa. Illalla pää (ehkä kroppakin) olisi kaivannut urheilua, koska viimeiset kaksi päivää oli käytännössä vain istunut. Maanantain valinnaksi koitui siis lenkki vai lepo. Päätöksen tein lopulta järjen pohjalta, vaikka tunteet olisivatkin vieneet lenkille. Valitsin siis jälkimmäisen. Pää sai luvan kestää liikkumattomuutta, koska tiesin, että kroppa käy ilman urheiluakin ylikierroksilla aikaerosta. En halunnut riskeerata unta ja jaksamista enempää.

Jälkikäteen katsottuna maanantain valinta oli hyvä.




Tiistai:
Omien unelmien perään pitää välillä astua konkreettisia askeleitakin eikä vain haaveilla. Se oli tiistain valintani, ottaa yksi askel eteenpäin. Ilta meni siis Lutakon Leidissä. Uteliaat tehkööt salapoliisityötä ja selvittäkööt missä olin :)

Tiistain valinta oli ehdottomasti hyvä ja niitä valintoja, mitä pitäisi tehdä useammin. Tehdä konkretiaa haaveille.




Keskiviikko:
En oikeastaan tehnyt mitään selkeitä valintoja keskiviikkona, joten otetaan tilalle toinen valinta tiistailta. Olin työreissulla Tampereella Energia -messuilla. Lounaan jälkeen teki mieli makeata ja käsilaukusta löytyi kaksi Twixiä. Kohteliaasti avatusta Twixistä toinen patukka työkaverille ja toinen itselle. Jäi makean nälkä (damit). Eteen tuli siis uusi valinta. Avaanko toisenkin? Avasin ja kolmannen valinnan päätteeksi söin toisenkin patukan. Itse.

Oi oi ja voi voi. Kaksi jälkimmäistä valintaa meni aivan mönkään. Huonot päätökset ja vielä huono olokin sokeriyliannostuksesta.



Torstai
Torstain valinta kulminoitui taas urheiluun. Sohva kutsui illalla ja lenkille lähtö tuntui hankalta, olisi nimittäin otettava lapsetkin mukaan. Ei ollut ensimmäinen kerta tässä tilanteessa ja aiemmista kerroista olin oppinut, miten tehdä. Tiesin, että hankaluus oli vain lähdössä ja lenkin jälkeen odotti takuuvarma hyvä olo. Siispä tunteet syrjään ja ulos. Tytöt pyöräili ja minä juoksin.

Kuva kertonee, että valinta oli hyvä. Tyttöjenkin mielestä. Ja ehdin olla sohvallakin.



Perjantai
Tämän päivän valinta tehtiin ennakkoajatusten positiivisuuden ja negatiivisuuden välillä. Lähtökohtaisesti ajatukset olivat negatiiviset. Nimeltä mainitsematon juttu oli edellisellä kerralla epäonnistunut ja jotenkin se vaikutti edelleen ajatuksiini eli ajattelin sen menevän mönkään tänäänkin. Stop. Nyt tietoinen stoppi tuollaiselle ennakkoajatukselle ja valinnaksi positiiviset odotukset.

Tiedättekö, miten kävi. Oli kivaa, juttu onnistui ja 'pelkäsin' epäonnistumista aivan turhaan. Hyvä valinta.


Sellaiset olivat minun viikon valintani. Eivät täydelliset, mutta ihan hyvät kuitenkin. Koita joskus, millaiset ovat sinun viikon valintasi. Nämä arkiset valinnat ovat kuitenkin pitkässä juoksussa ne, jotka määrittävät missä menet, millainen olet ja tavoitteeseen pyrkivillä, kuinka nopeasti ja varmasti pääset perille.


Oivallus numero yksitoista paljastaakin äärimmäisen yksinkertaisen jujun isojen asioiden saavuttamiseksi:

Isot asiat rakentuvat pienistä, päivittäisistä valinnoista. Valitse viisaasti.

Näiden avulla lisäät liikunnan iloa

Liikunnalla on elinikäinen paikka mun sydämessä ja harvemmin tarvitsen lisämotivaatiota liikkeelle lähtemiseen. Vaikka saan itseni vaikeuksitta liikkeelle, hyödynnän silti monia asioita lisäämään liikunnan iloa, fiilistä. Kutsun näitä asioita liikunnan vahvistajiksi. Vahvistajia on paljon, mutta aloitetaan näillä kahdella (liikunnan vahvistajat osa 1): musiikki ja uudet treenivaatteet. Takuuvarmat tehovahvistajat.

Osaatko samalta seisomalta nimetä jonkun asian, joka tuntuu hankalalta tehdä. Siivoaminen? Aikaisin herääminen? Lenkille lähtö? Varmasti keksit jonkun, suurin osa useamman, jotkut liikaakin :) Keksit sitten yhden tai kymmeniä, näissä tilanteissa omaa tuskaa voi vähentää, tai positiivisemmin sanottuna tekemisen iloa lisätä, ottamalla käyttöön vahvistajia. Siis sellaisia asioita, joiden tuominen tekemisen oheen lisää motivaatiota ja tekemisen miellekkyyttä tai joiden avulla ylipäätään aloittamisen kynnys on matalampi.

Itsellä liikunnan iloa lisää mm. uudet treenivaatteet ja musiikki. Uusilla kengillä lenkille tulee lähdettyä selkeästi tiheämmin, eikä se ikävältä tunnu mennä salille tai ryhmäliikuntatunnillekaan uudessa treenipaidassa. Ei sillä, että ulkonäkö olisi itselle tärkeää liikuntaa harrastaessa, mutta jotenkin ne vaatteet vain tuovat hyvää mieltä. Ehkä sitä on jollain tavalla tyytyväisempi itseensä ja se näkyy liikunnan ilonkin lisääntymisenä. Who knows, me naiset nyt vaan ei olla aina selitettävissä :)

USAn reissulta tuliaisina oli iso kasa liikunnan iloa.

Treenivaatteet lisää liikunnan iloa, mutta musiikki on näistä kahdesta vahvistajasta ehdoton voittaja. Musiikin avulla saan ilon (tunteet) esille vieläkin tehokkaammin. Ilon lisäksi musiikki buustaa minulla myös treenin tehoa. Veikkaisin, että lenkkitehoa tulee jopa 30 % enemmän hyvillä biisivalinnoilla. Se on siis syystäkin vakio lenkkikaverini. Täytyisi viedä se puntillekin.

Tässä omat tämänhetkiset biisisuosikit. Mahtuisiko joku näistä sinunkin treenibiisilistalle vai onko tyystin eri musiikkimaku?


Iggy Azalea - Black widow

The Script - Superheroes

Jason Derulo - "Trumpets"

Ed Sheeran - Don't

Pitbull - Timber

Pitbull ft. Christina Aguilera - Feel this moment

Ella Henderson - Ghost

Avicii - Hey brother

Avicii - Wake me up


☆ Treeni-iloa! ☆

Lomatreeni - Florida workout

Reissun keskeltä jakoon lomatreeniohjelma, joka on nimetty kohteen mukaan Florida workoutiksi :) Treenaa sinäkin itsellesi pari hikipisaraa ja Florida-fiilis!

Omiin lomareissuihin kuuluu aina muutamana päivänä, rennolla otteella, toteutettu, kevyt treeni. Yleensä teen treenin aamuisin. Aamulla on viileämpää ja päivä starttaa mukavan aktiivisesti tuoden ryhtiä koko loppupäivään. Tästähän sitä aina arkena unelmoi, että olisi aikaa tehdä kaikkea mitä haluaa. Lomapäivänä se on mahdollista, siispä kropan herättelyn aika on aamuisin. Muille jutuille jää koko loppu päivä aikaa.

Treeni alkaa etsimällä aurinko. Jos aurinko ei löydy ulko-ovea avaamalla ja taivaalle katsomalla, niin se tehdään keinotekoisesti mielikuviin. Sulje silmät ja vie itsesi lomareissun auringonpaisteeseen. Tunne ja näe aurinko mielessäsi. Jos mielikuvamatka ei onnistu, tee perheenjäsenesi (tai itseksesi peilin edessä) kunnon irvistyksiä. Tai jotain muuta mikä saa hymyn esiin ja rentouden päälle. Muista, tämä on tärkeä osa lomatreeniä, älä siis skippaa sitä, vaikka kuinka tekisi mieli!

Sitten liikkeelle. Lämmittelyksi kevyttä lenkkeilyä kävellen tai juosten (peruskestävyysalueella eli pystyt puhumaan puuskuttamatta) 15 - 20 minuuttia. Tässä vaiheessa ainakin Floridan auringossa hiki virtasi jo ihan kunnolla, mutta eiköhän Suomenkin säässä olla saatu jo vertynyt kroppa. Siispä, voidaan siirtyä lomatreenin seuraavaan osan - lihaskuntoliikkeisiin.

Lihaskuntoliikkeitä tehdään tietenkin siitä syystä, että haluamme näyttää hyvältä bikineissä. Tämän lomatreenin jälkeen se on todellisuutta. Ei sillä, että lihakset saataisiin tällä yhdellä treenillä kiinteytymään maksimiin, mutta treenin vaikutus ajatuksiin on ratkaiseva juttu. Kun kroppa on tehnyt treenin, mielemme näkee kroppamme timmimpänä ja ajatus siirtyy tunteeksi. Ja kun tunnemme itsemme timmimmäksi, tietenkin näytämme hyvältä bikineissä :)

Askelkyykkyjä 20 per jalka. Toisella kierroksella voi tehostaa askelkyykkyjä tekemällä ne hyppyinä.

Tasajalkahypyt, 20 hyppyä maksimina. Pääsetkö toisella kierroksella pidemmälle samalla loikkamäärällä? Oma hyppy oli niin räjähtävä ettei kuvaajakaan pysynyt mukana :)

Mittarimato, 20 toistoa. 'Kävelet' käsillä reilusti eteenpäin jalkojen pysyessä paikallaan. Sen jälkeen jalat kävelevät takaisin käsien viereen. Jalat pysyvät koko ajan lähes suorina ja keskivartalo tiukkana.

Vuorikiipeily 20 per jalka. Hypyillä kuvan mukaiseen asentoon vuorojaloin. Toisella kierroksella nopeutta lisää.

Spiderman punnerrus - varaudu, tää on rankkaa! Tee niin monta kuin saat. Jos ei onnistu, voi tehdä tavallisia punnerruksia (10 toistoa min).

Tee liikkeitä 2 kierrosta. Jos pidät taukoja liikkeiden välillä, käännä tauon ajaksi aina kasvot aurinkoon ja NAUTI!  

Huh huh. Olipahan treeni. Ei muuta kun biksut päälle ja nauttimaan lisää auringosta :)

Lomakriisi

Ainahan se on mielessä - loma. Todellakin. Siitä unelmoi ja haaveilee, sitä suunnittelee ja kaavailee, lomaa odottaa ja jännittää. Sen vuoksi siihen latautuu myös paljon odotuksia. Nuo odotukset tuppaa ainakin itsellä aiheuttamaan aina loman aluksi pienen lomakriisin. Niin kävi tälläkin kertaa.

Aika moni viettää parhaillaan syyslomaa. Niin meidänkin perhe. Tätä lomaa on suunniteltu jo vuosia ja odotettu kuin kuuta nousevaa. Tätä reissua on eletty mielissä jo monta monituista kertaa. Menoja ja nähtävyyksiä on listattu, samoin tietenkin ajateltu tilanteita miten perhe viettää onnellisesti aikaa yhdessä. Lomapäivät on täytetty jo ennalta kaikella ihanalla, koska lomalla pystyy tekemään kaiken. Kaiken!

Harmi vain, kun noista mielikuvista tuppaa usein puuttumaan todellisuus. Aikaero, istumisesta puutuneet paikat, lasten kiukuttelu, sekaisin olevat tavarat, nälkä ja jano ovat lomalla totta jo lomareissujen ensimmäisestä päivästä saakka. Jostain syystä näitä ei löydä lomaennakon mielikuvista. Samaan aikaan, kun todellisuus on täysillä päällä, on päällä myös huipussaan olevat lomaodotukset. Kaiken haluaisi kokea tässä, nyt ja heti. Ei haluaisi missata yhtään lomapäivää, tuntia, minuuttia. Varmaan kaikki tietää, että tästä sopasta ei synny muuta kuin lomakriisi. Enkä varmasti ole ainoa lomakriisin kokenut.

Lomakriisi kuuluu aika vakiona jo omiin lomiin. Se päjähtää päälle aina ensimmäisinä päivinä. Enkä ole oppinut siitä eroon, vaikka sen sopan ainesosatkin jo tunnistankin. Lomamme alkavat, lähes poikkeuksetta, isoilla odotuksilla, siirtyvät nopeasti valtavaan kiristelyyn, kunnes tilanne helpottuu. Loma jatkuu. Ihanana, sellaisena, kun sitä on mielikuvissaan elänyt.

Ihanaa, rentouttavaa lomaa kaikille. Toivottavasti tekin olette jo selvinneet omasta lomakriisistänne :)

Terve itsekkyys on tavoittelemisen arvoista

Itsekkyyttä pidetään usein huonona ominaisuutena. Ne, ketkä katsovat itsekkyyttä negatiivisesti, näkevät omien tarpeiden laittamista toisten tarpeiden edelle. Ne, ketkä näkevät itsekkyyden positiivisemmin, näkevät oman itsensä arvostamista ja niiden asioiden tekemistä, joita pitää tärkeänä. Itsekkyydessäkin toimii parhaiten kultainen keskitie, mutta silti mielestäni terve itsekkyys on asia, jota kaikkien kannattaisi tavoitella.

Urheilijoita pidetään lähes poikkeuksetta itsekkäinä. Eikä se ole huono ominaisuus, pikemminkin edellytys. Edellytys huipulla olemiselle. Ilman itsekkyyttä urheilijat eivät olisi niin hyviä kuin he ovat. Tavoitteiden saavuttaminen, suuret treenimäärät ja tekemiseen keskittyminen vaatii tiettyä itsekkyyttä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö heidän ympärillään olisi hyvä olla. Heidän läheisensä ymmärtävät, mitä urheilu vaatii ja he tukevat sitä. Se on äärimmäisen hienoa ja epäitsekästä.

Urheiljan itsekkyys on kuitenkin selkeästi kultaisen keskitien toisella puolella. Saman verran terveen itsekkyyden keskitiestä (ainoastaan toisella toisella puolella) ovat epäitsekkäät ihmiset. Ne, jotka lähes poikkeuksetta laittavat toisten asiat ja tarpeet omiensa edelle. Lähtökohtaisesti tämä on tietenkin hienoa ja arvostettavaa, mutta ensiksi tulisi selvittää, onko epäitsekäs itse tyytyväinen tilanteeseensa. Läheisillä on varmasti hyvä olla, mutta onko hänellä itsellään?

Jos vastaus on ei, asiaan pitää saada ehdottomasti muutos. On tärkeätä päästä lähemmäksi itsekkyyden kultaista keskitietä. Pitää alkaa tekemään asioita, joita itse haluaa, ei pelkästään mitä muut haluavat tai olettavat. Pitää alkaa muiden arvostamisen ohella arvostamaan myös itseään. En siis tarkoita asioiden tekemistä muiden kustannuksella, vaan omien tarpeiden, unelmien ja tavoitteiden nostamista yhdenvertaiseksi läheisten samojen asioiden kanssa. Oma hyvinvointi ja onnellisuus ovat aivan yhtä tärkeää kuin muidenkin. Eikä sen tavoittelemisessa ole mitään hävettävää tai pahaa.

Toisille terveen itsekkyyden toteuttaminen on helpompaa, toisille vaikeampaa. Niinhän se on monien muidenkin asioiden kanssa ja kun joku asia on itselleen haastavampaa, sen eteen tulee tehdä enemmän töitä. Päästäkseen lähemmäksi tervettä itsekkyyttä pitää ehkä opetella sanomaan ei, opetella ottamaan itselleen omaa aikaa tai opetella pitämään puolensa. Yleensä, kun tietää mitä tavoittelee ja asiaa funtsii vähän, tietää kyllä mitä pitää tehdä.

Terve itsekkyys on joka tapauksessa tavoittelemisen arvoinen asia. Se tuo kuitenkin lopputuloksena suuremman onnellisuuden kokonaismäärän. Tämän näkee helposti esimerkiksi lapsiperheissä. Kun vanhemmat arvostavat itseään ja pitävät huolta omasta hyvivoinnistaan, koko perhe voi paremmin.

Innostumisen ja onnistumisenkin maailmaan tämä ominaisuus kuuluu kuin nenä päähän. Innostuminen kannattelee pidemmälle ja onnistuminenkin on todennäköisempää, kun olet terveellä tavalla itsekäs.

Äärimmäisen viisas mies, Dalai Lama, on mielestäni kiteyttänyt terveen itsekkyyden (tai sen vaatimat säännöt) hyvin.

Tämän viisaan miehen innoittamana kymmenennen oivalluksen äärelle:

Terve itsekkyys on tavoittelemisen arvoista. Arvosta itseäsi. Tee asioita, jotka koet itsellesi tärkeiksi, vaikka se ei aina toisia miellyttäisikään. 

Mä näitä polkuja tallaan...

Kirjoitin heinäkuussa laajasta liikunnan lajivalikoimasta. Samalla lupasin, vastaiskuna oman lajivalikoimani tylsyydelle, kokeilla ennen vuoden vaihdetta kolmea uutta lajia. Taas on yksi takana.

Uusia kokeiltava lajeja on noussut mieleen tuon heinäkuisen lupauksen jälkeen usein. Milloin lukee mielenkiintoisesta lajista lehdestä, milloin liikuntapaikkojen tuntilistalta, milloin ehdotuksen takana on joku ystäväpiiristä. Lopputuloksena on valitsemisen vaikeus, mutta sehän on vain positiivinen ongelma.

Kuva

Pohtiessani toista kokeiltavaa lajia mietin mistä nautin oikein erityisesti. Mieleeni tuli heti metsät. Metsässä samoillessa mieli rauhoittuu ja akut latautuu. Erityisesti huomaan tämän vaikutuksen syksyisin. Varmaan värikäs luonto ja sopivan viileä ilma korostaa nautintoa ja vaikutusta. Siispä, kun luin uusimmasta MeNaiset Sport -lehdestä polkujuoksusta, laji kolahti. Se tulisi olemaan uusi tuttavuuteni.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan lajissa pingotaan siis poluilla. Joko yksin tai sitten lenkkikaverien kanssa peräkkäin. Ei siis sosiaalisimmista lajeista, mutta pureutuu mainiosti omasta mielestäni lenkkeilemisen ongelmakohtaan - tylsyyteen.

Kun on elämänsä alusta asti juossut pallon perässä, perinteinen lenkkeily puuduttaa. Polkujuoksussa mielenkiintoa tuo (oletan) alati muuttuva alusta ja vaihteleva maasto. Lisäksi tasamaajuoksuun verrattuna kropalle tulee enemmän treeniä pomppiessa ja loikkiessa ja tasapaino kehittyy epätasaisessa maastossa juostessa.

*Odotukset korkealla*


Ennen kuin lähdin kokeilemaan, päätin pikkuisen tsekkailla karttaa. Ei sillä, että sieltä näkyisi polut, mutta halusin suunnilleen tietää maamerkkejä, joiden sisällä pysyisin. Latu-urat on tuttuja, mutta nyt ei ollut tarkoitus pysyä pelkästään niillä.

www.retkikartta.fi oli sivusto, josta löytyi tähän salapoliisin työhön sopivia karttoja. Kiintopisteitä etsiessäni katsoin myös korkeuseroja, ettei tulisi köhäisenä valittua liian rankkaa aluetta polkujuoksulle. Sopiva alue löytyi ja maamerkitkin. Alue oli käytännössä rajattu latu-urin ja isoin poluin, ei siis vaaraa eksyä. Poluille mars.

Esikoiseni halusi välttämättä mukaan. Ensimmäinen polkujuoksu muuttuikin siis polkukävelyksi, mutta ei se haitannut. Köhänkin kannalta varmasti sopiva ratkaisu. Nautinnollinen laji oli polkukävelykin. Oli hauskaa huomata, miten mieli virkistyy, kun poikkeaa tutulta ja turvalliselta reitiltä. Itseasiassa mieli virkistyi jo siitä, kun etsi kartalta uusia lenkkeilyalueita.

Kun sitkeä köhä on nujerrettu, lähden samaan paikkaan ehdottomasti polkujuoksemaan. Samalla poikkean ihan kunnon kinttupoluille. Nyt mentiin pienemmän ehdoilla.

Tämä oli siis vain alkua. Alan koluamaan lähimetsiä polkujuoksun merkeissä oikein urakalla. Jos siis Laukaan suunnalla risukossa rytisee,  se on vain meikäläinen :)

Ajattele, mitä mahdollisuuksia tämä laji tuo. Voit löytää itsesi lopulta jostain uskomattomista paikoista, jotka oli aivan sun lenkkimaaston lähellä, mut joista et tiennyt mitään. Kivaa!

Jos joku vielä kaipaa perusteluja, pureutuu polkujuoksu hyvin tähänkin ongelmaan.

Nyt on toinenkin lajikokeilu takana ja mieli enemmän kuin hyvä. Tämä uusien lajien testaaminen oli huippu päätös. Suosittelen! Vähän mä odotan jo seuraavaa kokeilua...