Tavoitteena onnistuminen

Innostus itsessäänkin vie eteenpäin, tavoitteen kanssa tai ilman. Se on selvä. Silti suosittelen miettimään aika ajoin tavoitetta, edes pientä sellaista, koska sen määrittämisestä on oikeasti hyötyä. Minäpä kerron mitä.

Ensimmäisessä kirjoituksessani kuvasin innostumista ja innostumisen ohjausta moottoripyörällä ajamisesta kautta. Jos tätä samaa vertauskuvaa käytetään edelleen, minusta ajomatkan määränpää, kohde minne on menossa, kuvastaa hyvin tavoitetta. Välillä tehdään pitkiä matkoja, välillä lyhyitä reissuja, välillä ajellaan huvikseen. Kaikki nuo vaihtoehdot on hyviä, pääasia on, että ajaa – tekee innostuksellaan jotain konkreettista.

Liikunnassakin on erilaisia määränpäitä, eri kokoisia tavoitteita. Varsinkin urheilijoilla on pitkiä tavoitteita; kausitavoitteita, viiden vuoden suunnitelmia, ties mitä. Isot elämäntapamuutoksetkin ovat varmasti näitä pitkiä matkoja. Joskus tavoitteet ovat pienempiä, kuten painon pudottaminen, kunnon kohottaminen tai tiettyihin kilpailuihin valmistautuminen. Välillä liikunnasta kannattaa toki nauttia ilman sen kummempia tavoitteita tai määränpäitä. Menee vain ja liikkuu innostuksen viemänä.

Kaikki nämä tavat toimivat, mutta kokemuksen kautta olen huomannut, että tavoitteen asettamisesta on paljon hyötyä. Hyötyä, josta en enää luopuisi.

• Tavoitteen avulla tiedän helpommin, mitä valintoja minun tarvitsee tehdä. On helpompaa, kun on joku "maali", johon peilata päivittäisiä ja viikottaisia valintoja.
• Tavoite määrittää liikunnan harrastamiselleni suunnan. Tämä suunta määrittää millaisia treenejä minun kannattaa tehdä ja kuinka usein.
• Tavoite auttaa asioita tapahtumaan ympärilläni kuin itsestään. Jälkikäteen katsottuna moni tavoitteeseen liittyvä asia, olosuhde, tunne tai muu tärkeä asia, on vain tullut eteeni kuin itsestään. Tavoitteissa on taikaa.
• Tavoitteen avulla tunnistan helpommin onnistumiseni. Ja kun tavoite on pilkottu tarpeeksi pieniin osiin, saan onnistumisia viikoittain, jopa päivittäin. 

Tavoitteen ei siis tarvitse olla iso, ei vuosien tai kuukausien pituinen. Se voi olla lyhyempikin, vaikka viikon tai jopa päivän mittainen. "Tällä viikolla teen kaikki treenit, jotka suunnittelin ja täysillä" tai "Tänään en luovuta ja kannustaa muitakin vierelläni". Pääasia on, että sen määrittämisen avulla pääsee käsiksi edellä mainittuihin hyötyihin. Eikä tavoitteen tarvitse olla kiveen kirjoitettu, mutta voi sen jääkaapin oveen kirjoittaa muistin tueksi. Tässä omani samaisessa paikassa.

Mainio tavoite: sitä voi tavoitella koko lopun elämää
ja onnistumisenkin voi kokea joka ikinen päivä.

Oivallus numero neljä on osa minua ja olen iloinen siitä:
Tavoite, pienikin sellainen, auttaa innostuksen valjastamisessa onnistumiseksi. Se määrittää matkalle suunnan, tuo ryhtiä tekemiseen ja sen avulla tunnistaa helpommin onnistumisen.

Tämän avulla pääset eroon lihaskireydestä

Liikuntavälineet innostavat tai ainakin pitävät liikunnan kipinää hyvin yllä. Ei siis todellakaan mitään turhakkeita. Tässä kokemuksiani putkirullasta eli foam roller:sta. Lue koko tarina tai lopusta tiivistetysti plussat ja miinukset sekä se, kannattaako kokeilla.

Sanooko putkirulla sinulle mitään? Katsopas kuvaa, edelleen pihalla? Tämä hauskan näköinen pötkylä on tarkoitettu lihasten huoltoon: kireiden lihaskalvojen avaamiseen, lihaksen mekaanisen hierontaan ja lihasvenytykseen. Rullailun avulla saadaan poistettua lihaskipuja, parannettua liikkuvuutta ja lihasten aineenvaihduntaa. Tämän pitäisi näkyä lihasten parempana toimintana ja (rasitus)vammojen ehkäisynä. Ei liene suuri ihme, että sellainen löytyy minultakin.

Tältä näyttää oma rullani, mutta
saatavana myös eri pituisia,
paksuisia ja nystyröillä tai ilman. 

Putkirulla on ollut käytössäni reilun puoli vuotta. Sillä on rullailtu - välillä enemmän, välillä vähemmän. Näin se vaan itsellä tuppaa menemään. Toimivat jutut otetaan käyttöön aina kun paikat reistailee, muuten ne lojuu nurkissa. No, rullan onneksi olen aika usein jostain jumissa :)

Ensimmäisellä kerralla ei rullailu tuntunut missään ja ehdin jo pelästyä, että mitä meninkään ostamaan. Toisella kerralla alkoi jo tuntua. Itseasiassa aika tuntuvastikin, koska seuraavana päivänä tuntui jopa pientä "lihaskipua". Luultavasti jumi lähti aukeamaan. Nykyään rullailen aina, kun paikat ovat jumissa, jolloin saan kireyden ja mahdollisen lihaskivun pienentymään tai poistettua kokonaan.

Alussa rullasin pääasiassa pohkeita (kyllä, tälläkin hain apua akillesjännevaivoihin). Nykyään rullailen myös muita kropanosia: takareisiä, pakaroita, etureisiä, reiden ulkosivuja, selkää ja kylkiä. Alla on muutama kuva esimerkiksi rullausasennoista.

Kuvat luonnollisesti staattisia, joten avaan vähän omaa rullaustani. Aluksi rullailen pitkin lihaspituutta edes takaisin muutaman kerran. Sen jälkeen vaihtelen sen verran asentoa, että saan kohdistettua rullausta lihaksen eri kohtaan (esim. pohkeen taakse ja molemmille sivuille). Jos lihas on erityisen kipeä, yritän ottaa painoa enemmän käsille tai toiselle jalalle. Jos löydän selvän kipupisteen, annan paineen vaikuttaa paikallaan noin 30 sekunnin ajan (kipu hellittää usein tässä ajassa). Jos erityistä kipupistettä ei ole, rullaukseen menee per kropanosa noin 10-30 sekuntia. Ainakaan itse en sen kauemmin ole rullaillut.

Pääasiassa olen käyttänyt putkirullaa liikunnan jälkeen venyttelyn yhteydessä, mutta käsittääkseni se toimii hyvin myös treeniin valmistavana harjoitteena. Putkirulla kulkee koon ja painon vuoksi helposti mukana, joten sen suhteen alkuverryttelykäyttö on mahdollista. Muutakin käyttöä putkirullalle varmasti on, ajattelin kokeilla ainakin tasapainotreeneihin ja lihaskuntoliikkeisiin. Jos sinä olet sisimmiltäsi kunnon Pelle Peloton, vinkkaa meille kaikille hyviä putkirullan käyttötapoja.

Joka tapauksessa tämä hassun näköinen pötkylä on toimiva kapistus ja avaa hyvin lihaskireyksiä. Taitaa se avata vähän muitakin kireyksiä, koska kotona rullaillessani näkee monesti hymyileviä kasvoja. Poistaa siis ainakin meidän kotona kireyksiä myös ympärillä olevilta ihmisiltä :)

Putkirullan plussat ja miinukset:
+ Toimiva lihaskireyksien poistaja säännöllisellä käytöllä
+ Avaa sellaisiakin paikkoja, joihin tavallisilla venytyksillä hankala päästä käsiksi, esim. pakara
+ Löytää uskomattoman helposti kipupisteitä (tosin joku voisi laittaa tämän miinukseksi)
+ Hauskaa "omahierontaa" lihaksille (ei tartte vaivata puolisoa)
+ Rullailun yhteydessä saa samalla vähän keskivartalotreeniä
+ Kevyt ja kompakti
+ Kekseliäs keksii muutakin käyttöä
- Liikuntaväline, jonka käyttö ei näytä maailman järkevimmältä
- Rullailu rasittaa aika paljon hartioita
- Käytön opettelu vie aikaa

Lopputulos = kannattaa kokeilla

Onneksi on mistä valita

*Innostumisen akku täysi*

Jaahas, sittenhän sitä voisi miettiä lajeja, joiden pariin palata liikkumaan ja innostumaan.

Oletko koskaan miettinyt, kuinka paljon erilaisia lajivaihtoehtoja on tarjolla? Määrä on nimittäin ihan järjetön. Pelkästään urheilulajeja (wikipedian lista) on yli 200. Tässä toinen urheilu- ja liikuntalajien lista, en alkanut laskemaan, osa tietty samoja. 

Näiden päälle on muut liikuntamuodot: ryhmäliikuntatunnit, liikuntavälinelajit, lajien variaatiot ja oudot erikoisuudet, kuten eukonkanto, shakkinyrkkeily jne. Kaiken kaikkiaan liikuntamuotoja on varmasti tuhansia. Uskallan taata, että tästä ei löydy syytä liikkumattomuuteen. "En nyt vain sattunut löytämään sopivan kiinnostavaa lajia" - joko lajeja ei ole oikeasti kokeillut tai on lopettanut ennen aikojaan.

Näitä listoja kun selaili, alkoi oma lajivalikoima kuulostaa tylsältä. Tämän hetkiset lajini ovat koripallo, lenkkeily, kuntosali sekä kausilajit hiihto ja pyöräily. Ryhmäliikuntatunneilla käyn pääasiassa spinningissä ja body pumpissa. Erikoisuuksia en harrasta. 

Oma liikunnan harrastaminen on kuin kaupassa käyntinikin. Sama kauppa, tuttu reitti ja aina samat ostosvalinnat. Itse en koskaan valitse mitään uutta ostoskoriin, mutta jos kaveri suosittelee tai jossain on todennut jonkun ruoan hyväksi, se saattaa päästä vakkarilistalle. Sama liikunnassa, lajivalikoima on ollut sama pitkään. Kaverin kanssa kokeilin spinningiäkin ja kun se tuntui omalta, se pääsi listoille.

Okei, tylsyydelle aion tehdä samantien jotain. Lupaan koittaa kolmea uutta lajia ennen vuoden vaihdetta. Voisin vielä kirjoittaakin näistä (epä)onnistuneista kokeiluista. Lähdetkö sinäkin mukaan kokeilemaan jotain uutta?

Vaikka nuo uudet kokeilut metsään menisivätkin, aion pitää kiinni tuosta omasta lajimäärästä. Jatkossakin harrastan 5-7 vaihtoehtoa, että pysyy liikunnan into yllä. Vaihtelu nimittäin virkistää. Tähän löytyy ihan tutkittua tietoakin: eräs uudehko suomalainen tutkimus nimittäin totesi, että kolmen tai useamman liikuntamuodon harrastaminen kuusinkertaistaa todennäköisyyden harrastaa liikuntaa vielä 20 vuoden kuluttua verrattuna niihin, jotka harrastavat vain yhtä tai kahta lajia.

Akut latautuneena startataan liikunnan harrastaminen kera kolmannen oivalluksen:
Pidä liikuntavalikoimasi kirjavana niin innostuksesi kantaa pidemmälle. Luota toimiviin vanhoihin, mutta kokeile uusia aina ajoittain.

Festarit paljastivat tämän hetken pahimman treenivajeeni

Perjantaina, muutama päivä takaperin, olin nauttimassa hyvästä kelistä, mahtavasta seurasta ja hyvistä esiintyjistä Suomipop festivaaleilla Jyväskylässä. Oli muutama muukin löytänyt paikalle. Kävijöitä taisi olla kolmen päivän aikana 19 000. Huh huh. Kuinkahan moni osallistujista oli yhtä rikki kuin minä yhden päivän jälkeen? Hatun nosto niille, jotka sompailivat paikallaa kolme päivää. Enolispystynyt.

Oikeasti noloa, mutta en voi muuta kuin todeta, että mun fyysinen kunto ei kestänyt edes yhden päivän festarielämää. Tarkennettuna siis sitä SEISOMISTA! Näillä kahdella nakilla seisominen 9 tuntia oli yhtä tuskaa. Epätoivoisesti pälyilin penkkiä, johon pääsisi istumaan ja leputtamaan jalkoja. Haloo, Sanna, festareilla sellaisia ei paljoa ole ja nopeat syövät hitaat. Ja artisejahan sinne oltiin tultu kuuntelemaan, eikä väijymään vapaita penkkejä.

Pohkeet väsyivät seisomisesta jo ensimmäisen bändin kohdalla. Varpaita en tainnut tuntea yhdeksän jälkeen, kiitos korkkareiden. Loppuillasta en todellakaan viitsinyt katsoa, miltä nestepöntöiltä jalat näyttivät. Seuraavana päivänä sai aloittaa aamun ensi askeleet hissukseen ja pohkeet oli oikeasti vähän kipeätkin. Eilen, sunnuntaina, alkoivat pohkeet jo vähän palautumaan kevyellä juoksulenkillä.

Cheek antoi ensiapua festarijaloille energisellä showlla,
jonka mukana oli pakko pomppia.

Tässä on ehtinyt miettimään syitä, että miten on mahdollista, että vaikka lenkki sujuu, puntit nousee ja maitohappojakin siedän, on fyysinen heikkouteni niinkin yksinkertainen asia kuin seisominen. No, selitys on lopulta äärimmäisen yksinkertainen. Mä en seiso lähes koskaan. Olen joko liikkeessä kävellen tai juosten tai sitten istun. Jos jossain näkyy penkki, niin mun peba kyllä löytää sen heti. Jos juttelen jollekin, istun heti penkille, kaiteelle, rappuselle, johonkin. Istun sohvalla, istun keittiön tuolilla, istun olohuoneen pöydällä. Istun autossa, istun töissä, varmaan kävelisinkin istuen, jos se olisi mahdollista.

Onneksi tajusin tämän heikkouteni ja selvän "treeniaukon". Nyt treeniohjelmaani tulee ehdottomasti seisomisen harjoittelua (paluu yksivuotiaaksi). En ehkä kirjoita treeniohjelmaan tiistaille, että tunti seisomista, mutta lupaan yrittää tästä eteenpäin välillä seisoa, vaikka se penkki siitä vierestä löytyisikin. Ehkä sinunkin kannattaisi, varsinkin, jos tunnistit itsesi minun kaltaiseksi penkinkuluttajaksi.

Seisomisen lisäksi treenaan ehkä vähän nopeutta ja väijymistaitojakin, että olen seuraavilla festareilla sähäkkänä paikalla, kun penkki vapautuu. Enhän minä nyt istumista ihan kokonaan hylkää :)

Kesällä ladataan innostumisen akkuja

Kukaan ei jaksa olla innostunut aina. Innostuminen ja innostuneena pysyminen vaatii kontrastia. Välillä pitää päästää irti innostuksen lähteestä ja normaalista menosta ja tehdä jotain aivan muuta. Mikä olisikaan parempi ajankohta tähän kuin kesäloma?

Innostuneena pysyminen on aika kuluttavaa (vaikkakin myös äärimmäisen palkitsevaa) ja paras lääke kuluttavuudelle on lepo. Siis sellainen lepo, joka lataa akkusi parhaiten juuri sinulla. Jollekin tämä lepo on totaalista tekemättömyyttä, toiselle yhdistelmä laiturin nokassa istumista varpaita uitellen ja touhuilua rauhassa, rennosti ja normaalista poiketen ja kolmannelle jotain muuta. Täytyy vain löytää se oma oikea tapa levätä.

Omat akut latautuvat parhaiten seuraavasti. Liikunnan normaalit viikkolepopäivät tuovat sopivan hengähdystauon kropalle, eikä kroppa oikeastaan tarvitse pidempiä lepojaksoja. Mutta pään ja tunnepuolen nollautuminen ei tapahdukaan ihan päivässä parissa, joten ne tarvitsevat pidempiaikaisen loikkauksen pois normaalista.

Koripallouran aikana tauot tulivat automaattisesti kaksi kertaa vuodessa. Lyhyt joulutauko ja kausien välissä oleva pidempi kesätauko. Kun nämä tauot käytti oikein, oli aina ilo palata takaisin lajin pariin ja pysyä innostuneena. Omat toimivat tavat löytyivätkin ajan kanssa. Pidemmällä kesälomatauolla itselle oli tärkeintä päästä treenaamaan täysin eri tyyppisesti kuin kauden aikaan ja lyhyempi joulutauko toimi parhaiten, kun oli tekemättä mitään. Tätä uran aikana opittua, toimivaa akkujen lataustyyliä toteutan edelleenkin.

Pari latauskertaa vuodessa riittää vieläkin. Toinen latausjakso on täyttä toimettomuutta (max viikko), toinen pidempi latausjakso on rentoa toimintaa. Jos täysi toimettomuus olisi tuota viikkoa pidempi, tuntuisi liian hankalalta palata aktiivisen elämän pariin takaisin. Eli maksimissaan viikko. Pidempi latausjakso voi vaihtua sujuvasti myös kahteen kolmeen lyhyempään pätkään. Toteutan tätä aika lailla työvapaiden mukaan. Nyt on taas suotu pitkä, 5 viikkoa kestävä kesäloma, joten pidän pitkän latausjakson (noin 3 viikkoa) yhtenä pätkänä. Lyhyemmällä lomalla jakaisin sen pitkin vuotta.

Olen havainnut, että minulla tämä toiminnallinen latausjakso lataa akkuja toimimattomuutta paremmin. Sinänsä hyvä, koska en oikeastaan edes viihdy paikallani, tekemättä mitään. Paitsi nukkuessani (aah, se on ihanaa!!). Tämä toiminnallisuus, joka korvaa liikunnan, on minulle touhuilua. Kaverit jos ketkä tietävät, että olen suhteellisen kova touhuilemaan. Kesällä touhuilu tarkoittaa puu- ja risusavottaa, marjastusta,  järjestyksen vaihtamista, rentoja kävelyretkiä lasten kanssa mökkitietä risumajalle, soutelua jne. Sisko ja äiti toteuttivat akkujen latausta joogaamalla laiturin nokassa. Nerokasta! Varmasti oli akkuja lataavaa puuhaa, koska poikkesi täysin siitä jokapäiväisestä menosta.

Kesän lämpöisten päivien ratoksi oivallus numero kaksi:
Innostus pysyy parhaiten yllä, kun välillä pysähtyy ja lataa akkuja omalla toimivalla tavallaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 

Ihanaa lomaa Teille kaikille! Ladatkaahan akkunne oikein täyteen niin päästään hyödyntämään sitä loman jälkeen :)

Paljasjalkakengät - lentoa lenkkiin vai jalkapuu juoksuun?

Liikuntavälineet innostavat tai ainakin pitävät liikunnan kipinää hyvin yllä. Ei siis todellakaan mitään turhakkeita. Tässä kokemuksiani barefoot eli paljasjalkakengistä. Lue koko tarina tai lopusta tiivistetysti plussat ja miinukset sekä se, kannattaako kokeilla.

Vuosi sitten tämä hurahtelija osti paljasjalkakengät. Pääasiassa uteliaisuuttani, mutta myös siksi, että niistä löytyisi ratkaisu akillesjännevaivoihini. Olin jostain lukenut, että kengät auttaisivat oikeanlaisen juoksutyylin, askelluksen ja kehon asennon löytymiseen ja sitä kautta kaikki vaivat tietenkin poistuisivat. Tietenkin ja kaikki, sisäiset, ulkoiset ja kaverinkin, jos hyvin kävisi.

Tässähän nämä, minun paljasjalkakenkäni. Kevyet, ohutpohjaiset kengät, jossa kanta ja päkiä ovat samalla korkeudella. Näiden ominaisuuksien vuoksi kengät tuntuvat siltä kuin olisi paljain jaloin. Myönnän, ne ovat hassun näköiset ja oma siro 42 muistuttaa hyvin pitkälti kanoottia. Ja vielä sellaista kanoottia, mikä uppoaisi välittömästi eli tiesin, ettei niillä olisi asiaa vetten päälle. Ihan ok, koska juoksua varten ne hommasinkin.

Itse hankin tavallista juoksukenkää muistuttavat paljasjalkakengät, vaikka suositumpi on varmasti viisivarpainen malli. Siis sellaiset, joissa kaikilla varpailla on oma yksiönsä. Syy, miksi päädyin tähän perusmalliin johtuu kakkosvarpaani pituudesta. Se on ihan hel**tin pitkä. Eräs joukkuekaverini kerran mittasi, että hänen pikkurillinsä oli saman mittainen. Ihan oikeasti, saman mittainen! Tässä vaiheessa kaikki varmaan katsoo omaa pikkurilliään :) Voin vain todeta, että jos olet noin 160 cm, tiedät kakkosvarpaani pituuden. Kaikki varmasti ymmärtävät nyt valintani.

Paljasjalkakenkieni matka alkoi maltillisella käytöllä. Ajoin paljasjalkakenkiä sisään ohjeiden mukaan eli käytin aluksi oleskelukenkinä kotona, sitten kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla. Pikku hiljaa siirryin käyttämään myös juoksulenkeillä. Ensin lyhyillä lenkeillä ja pehmeällä alustalla, sitten pidemmillä. Pääasia oli, että jalat tottuisivat uuteen, päkiäpainotteiseen juoksutyyliin, ja hyvin tottuivatkin. Vähän tuntui aluksi juoksulenkkien jälkeen pohkeissa, mutta nyt kipeytyminen on aika harvinaista.

Tällä hetkellä, vuoden käytön jälkeen juoksen välillä paljasjalkakengillä, välillä normaaleilla juoksukengillä. Paljasjalkakengät on eniten käytössä pururatalenkeillä ja siellä kengät ovat loistavat. Muita toimivia alustoja ovat pienirakeinen hiekka (kivet todellakin tuntee pohjan läpi eli soralla et pysty juoksemaan), urheilukentän pinnoite ja nurmi. Lumella koitin muutaman kerran, mutta kyllä siinä kylmä tulee varpaille. Asfaltilla juoksuun en ole vieläkään tottunut, vaan aina, kun löytyy tasainen tienreunus, juoksen siinä. Lyhyet asfalttilenkit menee, mutta pidemmille lenkeille laitan aina tavalliset kengät.

Entä ne parhaat käytön kokemukset? Alkuperäiseen hankintasyyhyn en näistä kengistä löytänyt ratkaisua, akillesjänteet vaivaavat ajoittain edelleen. Silti en kadu ostostani, koska olen saanut paljon muuta tilalle.

Tuntuma alustaan tuo juoksuun ihan uuden ulottuvuuden ja tuntuu mahtavalta. Käytännössä saan kuntoa kohottavan treenin yhdistettynä jalkapohjien käsittelyyn. Aika hyvin. Kenkien keveys ja juoksutavan muutos luo ilmavuutta juoksuun ja uskonkin paljasjalkakenkien käytön parantavan kimmoisuusominaisuuksiani. Sprinttejä juostessani tunnen meneväni nopeampaa. Ehkä en mene, mutta se tunne tuntuu aika kivalta. Ehdoton suosikkini näiden kenkien suhteen on kuitenkin se, että kun ne pukee ylleen, tulee oikeasti urheilullinen olo. Siis urheilullisempi kuin tavallisilla juoksukengillä. Ei huonommin tällaisilta hassun näköisiltä läpsyköiltä ;)


Lopuksi vielä kootusti paljasjalkakenkien plussat ja miinukset:
+ tuovat urheilullisen olotilan (wuhuu!!)
+ tuntuma alustaan
+ ilmainen jalkapohjakäsittely
+ muuttavat juoksutyyliä päkiäpainotteisemmaksi
+ parantavat kimmoisuutta
+ voi sujauttaa helposti pesukoneeseeen (hyvä varsinkin jos käyttää ilman sukkia)
- eivät toimi kaikilla alustoilla ilman säännöllistä harjoittelua ja pitkäjänteistä totuttelua
- kylmät talvella (mutta eivät liukkaat)
- väärällä juoksutyylillä ja käytöllä voivat aiheuttaa enemmän haittoja kuin hyötyjä


Lopputulos = Kannattaa kokeilla