Miten muutat inhokki vatsatreenin miellyttävämmäksi?

Kenen suosikkitreenejä ovat vatsalihasliikkeet? Veikkaan, ettei monenkaan. Inhokkeja tai ei, niitä olisi suotavaa tehdä ja mielellään mahdollisimman usein. Ainoa keino, jonka olen itse keksinyt tähän puuduttavaa puuhaan, on vaihtoehtojen monipuolisuus. Siispä, vähintä mitä voin tehdä, on jakaa omat liikkeeni sinulle (osa 1).

Pakollinen paha, blaah, vatsalihastreeni. Ei sillä, että silmissä kiiluisi toive sixpack -tyyppisestä keskivartalosta (vaikka voisin mä senkin kyllä ottaa). Todellinen syy näiden inhokkien tekemiseen on päinvastainen eli pakko. Jos vatsatreenit jättää väliin, sen löytää edestään. Alaselkä alkaa huutaa hoosiannaa viikonkin vatsatreenien väliin jättämisen jälkeen. Ja kuka alaselän kivuista on joskus kärsinyt, tietää kyllä, että niitä ei toivo itselleen.

Siispä, ne on tehtävä. Yleensä yritän hoitaa ne pois alta jo lämmittelyssä. Ja ikinä, ikinä, en voi jättää niitä viimeiseksi. Se on sama kuin venyttelyn kanssa. Jos lähdet jumpasta kotiin lauseella "mä venyttelen sitten kotona illalla", niin tietäähän miten siinä käy. Lupaus ei ikinä toteudu ja aamulla siitä muistuttaa totaalijumi.

Jep, ehkä sinua ei kiinnosta nämä sepittelyt, vaan ne lupaamani vaihtoehdot. Tässä kolme kokeiltavaksi:

 

Kuvanmukainen asento, jalat yhdessä. Kirjoita jaloilla ilmaan numerot ykkösestä kymppiin. HI-TAAS-TI. Toistat 2-4 kertaa pienet tauot väleissä. Tärkeintä on, että jalat pysyvät polvista suorana (tämä on vatsaliike, ei reisiliike). Ja tietenkin vatsaliikkeiden oleellisin juttu - selkä ei saa notkistua kaarelle.


Toinen liike tuo vaihtelua (ja tehoa) lankutukseen. Tuo lankutuksessa jalka koukkuun sivulle. Toinen vaihtoehto on nostaa vuorotellen vastakkaiset käsi ja jalka ilmaan.

Lankutus saa kestää 30-40 s, tehostuksia ehtii tehdä muutaman tänä aikana. Enemmän lankuttaneilla kesto voi olla pidempikin. Kertoja taas 2-4. Tärkeimmät lankutusneuvot lienee: pidä pakka kasassa ja peppu tarpeeksi alhaalla.

Vinkki. Kannattaa joskus katsastaa oma lankutusasento peilistä tai pyytää kaverilta varmistusta asennon oikeanlaisuudesta. Nimittäin mielikuvat eivät valitettavasti aina vastaa todellisuutta :)

Oletan, että osa repesi. Tästä pääsemmekin omaan suosikkiini, aivan parhaaseen vatsalihastreeniin. Nimittäin kaverin kanssa nauramiseen. Keston vähimmäisvaatimus tälle vaihtoehdolle on tunti. Kunnon kikattamista, hekottamista, röhöttämistä. Kovaan ääneen. Ei taukoja. Sillä tavalla, että naamalihaksetkin on kipeänä ja naisilla puolet ajasta jalat ristissä (oletan että miehet eivät joudu pidättämään. Miten oikeasti miehet pidättää?).

Viimeiseen vatsalihastreeniin neuvoksi, että vaikka äsken sanoinkin, etten jätä vatsatreenejä viimeiseksi, tämä kannattaa jättää. Menee pian muu suunniteltu treeni plörinäksi, on nimittäin sen verran kova vatsatreeni. Mutta jos ei ole suunnitellut muuta treeniä päivälle tai vasta muutaman tunnin päähän, niin toimii loistavasti.



Jos lopulta hurahdat sixpackin tavoitteluun, niin muista, että treeniä (myös toistoja / lisäpainoja) pitää olla PALJON. Lisäksi se vaatii suhteellisen alhaisen rasvaprosentin. Eli työtä ja työtä. Tämän ilmaisen valmentajan avulla voi kuitenkin aloittaa. Mene play-kauppaan/apple storeen ja hae 8 minutes abs. Veli ainakin sai tehokkaasti tuloksia tällä (samalla kiitokset suostumisesta kuvattavaksi). Kuitenkin varoitus. Ympärillä olevilla ihmisillä tulee luultavasti menemään pata jumiin tuon sovelluksen "musiikin" kanssa. Argh! Jos näin käy, niin valitse toinen sovellus. Näitä on vaikka millä mitalla.


Voipi olla, että näillä liikevaihtoehdoilla tai sovelluksilla ei inhokki muutu suosikiksi, mutta ainakin tekeminen on vaihtelevampaa ja ehkä sitä kautta miellyttävämpää. Että vatsatreenit muuttuisivat vieläkin vaihtelevammiksi, kirjoitathan omat hyvät liikkeesi kommentteihin. Annetaan hyvän kiertää :)

Kuin kaksi marjaa, blogi ja urheilu-ura

Elokuun alussa kirjoitin luopumisen tuskasta eli urheilu-uran päättymisestä ja siihen liittyvistä haasteista. Kerroin, että itsellä yksi uran päättymistä helpottava asia on ollut tämä blogi ja lupasin joskus avata asiaa. Olkoon nyt tämän avaamisen vuoro :)

Välillä on huvittanut ihan itseäkin, että miten voi olla mahdollista, että joku blogin pitäminen voi täyttää sellaisia tarpeita, mitä urheilu-ura on täyttänyt? Eihän niissä ole mitään samaa! Mutta kun asiaa on ajan kanssa pohtinut, on niistä löytynyt yllättävän paljon yhtäläisyyksiä. Niissä on samoja elementtejä, jotka saavat aikaan samanlaisia tunteita ja ajatuksia. Ne ikään kuin toimivat minussa samalla tavalla. Kaksi täysin eri tyyppistä asiaa voi siis lopulta olla kuin kaksi marjaa.

Tällaisia yhtäläisyyksiä löysin:

- Blogin kirjoittaja joutuu pistämään itsensä likoon, vähän samalla tavalla kuin urheilija. Ei ole ihan helppoa kertoa "kaikelle kansalle" omista ajatuksista. Itsensä likoon laittaminen on tietenkin palkitsevaa, mutta samalla täytyy olla myös valmis epäonnistumaan.

- Blogin kautta oma persoona pääsee esille. Eipä oma blogi nyt mikään valtaisa valokeila ole, mutta ehkä se hieman täyttää luontaista tarvetta olla esillä. Siis hyvällä tavalla olla esillä. Jos olisi pakonomainen tarve, voisi olla helpompaa tehdä vaikka jotain repäisevää ja soittaa seiskaan.

http://www.running4thereason.com/2011/12/08/
running-is-hard-blogging-is-harder/

- Kirjoittaminen on itselle haastavaa puuhaa. Pitää pohtia, kiteyttää, säätää ja tekstin tuottaminen tökkii välillä satasella. Kirjoittaminen vaatii siis työtä eli on vähän kuin ne päivittäiset treenit. Ehkä tämäkin helpottuu harjoittelemalla ja minusta tulee parempi kirjoittaja.

- Blogi on se "mun oma juttu". Koripallo toimitti sen virkaa ennen, nyt blogi ja ehkä joskus tulevaisuudessa mun oma juttu on joku aivan muu asia. Joka tapauksessa toivon, että minulta löytyy aina se oma juttu. Joku aivan oma innostumisen, oppimisen ja tekemisen kohde.



- Tavoitteellisuuteen tottui urheilussa ihan kunnolla. Okei, ehkä monellakaan blogin pitäjällä ei ole blogitavoitetta, mutta minulla on. Haluan, että tämä blogi on oikeasti hyödyllinen. Hyödyllinen sinulle, ei minulle, vaan sinulle. Toivottavasti mahdollisimman moni lukija saisi itseään hyödyttävän oivalluksen tai muuta oleellista hyvinvointiin liittyvää tietoa. Mitä useampi, sen paremmin olen onnistunut tavoitteessani.


Koskaa urheilu-uraankin kuuluu fanit ja yleisö, toivon niitä luonnollisesti myös blogilleni. Toiveissani on, että mahdollisimman moni löytäisi blogini, tykkäisi kirjoittamistani jutuista ja lopulta jopa ulosmittaisi elämäänsä jonkun hyödyn. Kirjoituksia saa siis jakaa, kommentoida, tykätä, kertoa kaverille - ihan kaikkea. Palautetta otan myös mielelläni vastaan, muutenhan teen tätä vähän kuin ilman valmentajaa ja siinä nyt ei ole mitään järkeä.

Olen iloinen,  että lähdin tälle tielle. Bloggariksi. Tämä on kivaa ja palkitsevaa ja mikä parasta, se aikaan saa minussa samoja juttuja kuin urheilu-ura. Aika hassua :) Elämä on.

♡ Ystävät ♡ ja innostuminen

Tämä viikko on nostanut taas esille yhden elämän tärkeimmistä asioista, nimittäin

♡ Ystävät ♡

Elämä täyttyy menoista ja vastuista, kiireestä ja hulinasta, turhasta ja tärkeästä. Vaikka ystävyys jää välillä armotta tämän kaiken alle, niin jotenkin ihmeellisesti se kestää. Tämä kestävyys on todella lohdullista, koska kaiken menon keskellä tietää, että vaikka ystävät elävät erillään, ne eivät kasva erilleen. Aito ystävyys ei katoa.

On ystävyys muutenkin uskomatonta ja hienoa. Uskomatonta siitä syystä, että ystävän kanssa voi jatkaa siitä mihin viimeksi jäi, vaikka aikaa näkemisien välillä olisi kuukausia tai vuosia. Se tuntuu välillä käsittämättömältä! Hienoa siitä syystä, että oikea ystävyys ei koskaan syytä, vaikka tekee välillä vääriä valintoja (esim. ajankäytön kannalta). Ystävyys ymmärtää, enemmän kuin olis tarviskaan.

Sain eräältä tärkeältä, tärkeältä ystävältäni tällä viikolla kortin. Hänen mukaansa tämä kortti toi innostuja onnistuu fiiliksen :) Kiitos vielä, Jenni!

Tämä kortti sai minut pohtimaan ystäviä, innostumista, matkantekoa ja onnistumista. Tajusin, että ystävyys on varmasti yksi vankimmista perustuksista, minkä varaan tuota kaikkea voi rakentaa.


♡ Ystävän kanssa innostuminen vähintäänkin tuplaa fiiliksen ja energian

♡ Joskus ystävän innostuminen synnyttää omankin innostumisen

♡ Ystävä kertoo, jos on menossa väärään suuntaan innostumisensa kanssa

♡ Ystävä tuuppaa ylämäessä eteenpäin jos vauhti meinaa hidastua

♡ Ystävään voi nojata kun alkaa väsyttämään

♡ Ystävä nostaa pystyy jos kaatuu

♡ Ystävä kannustaa toista jopa enemmän kuin itseään

♡ Ystävän kanssa onnistumisen tuulettaminen on 100 kertaa parempaa kuin itsekseen juhliminen

♡ Ystävän onnistumisesta saa onnistumisen tunteen itselleenkin

♡ Jos ei tule onnistumista, ystävä lohduttaa

♡ Vaikka onnistuminen antaa odottaa, ystävän kanssa on mukava jatkaa matkantekoa

Olkoon tämä kirjoitus omistettu kaikille minun innostumisen ja onnistumisen perustuksille.

Juuri Sinulle Rakas Ystäväni. Olen kiitollinen, että olen saanut Sinut osaksi elämääni. Olet minulle äärimmäisen tärkeä ja ajatuksissani päivittäin, vaikka elämän meno estäisikin minua näkemästä Sinua. Sinua ei korvaa mikään, kukaan, koskaan. Kiitos ystävyydestäsi ♡ 

Oivallus numero yhdeksän lyhyesti ja ytimekkäästi, ilman selittelyjä. Koska kaikki tietävät syyt sydämessään:

Ystävä. Ystävä. Ystävä.

Syynissä Polar Loop -aktiivisuusranneke

Pitkästä aikaa kokemuksia ja kommentteja liikuntavälineistä. Tällä kertaa syynissä Polar loop -aktiivisuusranneke. Lue koko löpinä tai lopusta tiivistetysti plussat ja miinukset sekä se, kannattaako kokeilla.

Aktiivisuusrannekkeen hommasin lähes saman tien kun ne markkinoille tulivat eli vuosi sitten. Uteliaisuus taisi olla suurin tekijä hankintapäätökseen. Jep, vahvalla pohjalla nämä mun ostopäätökset :)

Mä valitsin mustan, mutta kivoja nämä muutkin värit.

Ranneke yksinkertaisuudessaan seuraa käyttäjänsä päivittäistä aktiivisuutta ja ohjaa liikkumaan tarpeeksi. Minä annan loopille ensimmäiset pointsit tästä hyvästä tuoteideasta ja kauniista maailmaa parantavasta tavoitteesta. Tsiding.

Rannekkeesta löytyy kello, aktiivisuuspalkki, kalorilaskin ja askelmittari. Aktiivisuuspalkki täyttyy nimensä mukaan aktiivisuudesta eli liikkeestä ja kertoo kuinka paljon tulee vielä liikkua (juosta, kävellä tai hyötyliikkua),  jotta päivittäinen aktiivisuustavoite täyttyisi. Sen enempää ominaisuuksia, hyödynnettyä teknologiaa tai laskentakaavoja en käy lävitse, vaan kiinnostuneet voivat aloittaa tietojen etsimisensä vaikka täältä. Minä keskityn käytön kokemuksiin.

Alkuhuumassa rannekkeen tietoja tuli selailtua useita kertoja päivässä. Oli hauska katsella miten askelmäärät kehittyivät päivässä tai kuinka paljon (suuntaa antavasti) lenkkeily lisäsi energiankulutusta. Nyt, vuoden käytön jälkeen, en oikeastaan lukuja enää seuraa. Ne ovat ns. vakiokauraa. Tiedän tarkalleen minkälaisia arvoja tietynlaisen päivän jälkeen ranneke näyttää.

En silti ammu ranneketta alas täydellisenä turhakkeena. Nimittäin, oikeastaan koko loopin idea on kaiken rannekkeen keräämän tiedon syöttäminen verkkopalveluun. Siellä omia aktiivisuustietoja voi tarkastella loputtomiin. Vaaranpaikka ylianalyyttiselle ihmisluonteelle. Asiaa vielä tietysti pahentaa se, että verkkopalveluun on selkeästikin panostettu. Palvelu on helppo käyttää ja ymmärrettävä. Damit :)

Tältä näyttää verkkopalvelun kalenteri, josta näkyvät mm.
aktiivisuusprosentit, "liikkumattomuushälytykset" ja viikottaiset koonnit.

Itsellä ei ehkä pelkkien aktiivisuuden, askelmäärien ym. arvojen selailuun riittäisi mielenkiinto pidemmällä aikavälillä, mutta päätin jo ranneketta hankkiessa, että ostan myös siihen liitettävän sykevyön. Näin saan laitteesta enemmän irti treenitietoa, mikä itseäni eniten kiinnostaa.

Erillisen sykeanturin kanssa ranneke toimii siis normaalina sykemittarina, joka näyttää sykearvon ja treenialueen (fat burn / fit). Toimii käytössä ihan hyvin, ainoa selkeä puute on, että sykelukemaa ei saa lukittua näytölle, vaan se tulee esiin vain napin painalluksesta. Voitte kuvitella kuinka kätevää on painella rannekkeen nappia esim. pyöräillessä. Turvallista...

Verkkopalvelun kautta sykearvoja voi tietty tarkastella ajan kanssa ja syvällisemmin. Tältä näyttää yhden treenin sykeanalyysi. Tämä on minulle ehdottomasti "se käyttämätön potentiaali". Olen ylipäätään käyttänyt aika laiskasti sykevyötä, joten treenitietoja ei ole kuin satunnaisista treeneistä. Nyt ryhdistäydyn tässä asiassa ja alan käyttämään vyötä kaikissa treeneissä. Sitten pääsen tutkimaan treenidataa ja ajamaan raportteja yksittäisistä treenikerroista tai viikko/kuukausi/vuosi tasolta. Raporttia tännekin siis luvassa, joskus. Siis jos ryhdistäydyn :)

Rannekkeen käytön kannalta rasittavinta on - yllätys, yllätys - akun lataaminen ja tietojen siirto. Voi kun tämänkin saisi automaattiseksi. Kello voisi latautua liikkeestä ja tiedot vain siirtyä itsestään yön aikana. Haaste heitetty Polarin tuotekehitykselle...

Kaiken kaikkiaan ihan hyödyllinen ja mielenkiintoinen väline. Pelkkää aktiivisuusranneketta suosittelisin eniten liikuntaa aloittavalle tai kuntoliikkujalle. Sykevyön kanssa ranneke ajaa kyllä aktiiviliikkujankin tarpeita, mutta ei ilman sitä.


Tässä vielä kootusti Polar Loop -aktiivisuusrannekkeen plussat ja miinukset:

+ Aktivoi äärimmäisen yksinkertaisella tavalla yllättävän tehokkaasti (palkki täyteen hinnalla millä hyvänsä)
+ Kannustaa paremmin liikkumaan, kun näkee paljon tehtävää jäljellä
+ Äärimmäisen helppokäyttöinen (toimii yhdellä napilla)
+ Vesitiivis
+ Sopii tyyliltään myös "parempienkin" vaatteiden kanssa
+ Toimii hyvin kävely/juoksu lajeissa
+ Ymmärtää myös uniajan ja unen aikaisen liikehdinnän
+ Erittäin käytettävä käyttöliittymä verkkopalvelussa
+ Mahdollistaa arvojen tarkastelut jälkikäteen ja pidemmällä aikavälillä

- Ei toimi kuntosali/pyöräily tyyppisissä lajeissa ilman sykevyötä
- Liikkumattomuushälytykset (ranneke ilmoittaa kun olet istunut liian kauan) hyvä idea, mutta en tajua mitä hyötyä, jos hälytyksen lukee jälkikäteen kalenterista. Vaatisi ehdottomasti äänimerkkisignaalin sille hetkelle.
- Sykearvoa ei saa lukittua näkyville
- Näkyvyys huono kirkkaassa ulkokäytössä (erityisesti kun akku vähissä)
- Vuoden käytön jälkeen akku kestää noin 3-4 pv, lisää vielä entisestään käytön ärsyttävintä tehtävää (lataus ja tietojen siirto)

Lopputulos = kannattaa kokeilla (jos olet kuntoilija), jaa-a (jos olet aktiiviliikkuja)

Tenät tekosyylle

Eikös vain, että liikkumiseen liittyy aika monia kompastuskiviä, esteitä? Tekosyyt ovat minusta yksi sellainen. Ärsyttävä kompastuskivi. Käsi ylös, jos löydät itsesi joskus kertomasta mitä makeimpia tekosyitä sille, ettei tarttisi, kannattaisi tai kerta kaikkiaan pysty lähtemään liikkumaan? Oma vastaukseni on...

Ei hätää, jos käsi on pystyssä ja tunnustit asian. Sehän vain kertoo, että olet ihminen. Itseasiassa vielä parempaa, se kertoo, että olet ihminen, joka tietää yhden heikkoutensa. Ja kun tietää heikkoutensa (edes sen yhden kompastuskiven), niille voi aina tehdä jotain.

Jos kätesi puolestaan on alhaalla äskeisen kysymyksen jälkeen, on kaksi vaihtoehtoa. Voit JOKO onnitella itseäsi - olet mahtavan vahvan ja järkkymättömän luonteen omaava liikunnan ikiliikkuja, anna palaa entiseen malliin TAI sinun täytyy olla pikkuisen huolissasi. Voi nimittäin olla, että aivosi ovat kuunnelleet tekosyitä jo niin kauan, että ne luulevat niiden olevan oikeita syitä. Eivätkä tekosyyt ole koskaan oikeita syitä.

Omat yleisimmät tekosyyt jättää liikunta väliin ovat jotain tämän tyylistä: "mulla ei ole tänään aikaa liikkua, menen huomenna", "tuolla sataakin, nyt ei kyllä huvita olleenkaan", "tämä menee nyt niin vaikeaksi et jätän väliin". Kun saan itseni kiinni tästä ajattelutavasta, muutan sitä tietoisesti. Tajuan, että kyseessä ei ole oikea syy liikkumattomuuteen, vaan ajatuksellinen tai tunteeseen liittyvä este. Niille voi aina tehdä jotain. Oikealle syylle (kipeänä olo, lasten hoitovastuu tms) ei, mutta näille kyllä.

Ai, miksi kannattaisi taistella tekosyitä vastaan? Siksi, että jokaisen tekosyyn kumoamisen ja sen jälkeisen liikkumisen jälkeen on NIIN HYVÄ OLLA. Liikunta jo itsessään tuo keholle hyvän olon, mutta itsensä henkinen voitto tuo vielä oman buustinsa siihen. Saati sitten, jos menossa on joku projekti tai tavoittelee jotain isompaa, jota varten pitäisi vääntää itsensä liikkeelle. Silloin erityisesti taistelu pystyyn! Sinun kannattaa taistella sinun itsesi vuoksi. Onko sen parempaa syytä olemassakaan?

Voitto on voitto, vaikka se tapahtuisi edes silloin tällöin. Itsekin kaatuilen edelleen satunnaisesti tekosyy -nimiseen kompastuskiveen. Silti ajattelen, että ne yksittäisetkin voitot ovat tärkeitä. Ne ovat tärkeitä sillä hetkellä, sille treenille. Jokainen voitto helpottaa seuraavaa taistelua ja kerryttää hyvinvoinnin kokonaispottia.

Toivottavasti kahdeksas oivallus luikertelee mieleesi ja alkaa tästä eteenpäin kartuttamaan sinunkin hyvinvointipottiasi:

Kuulostele tarkkaan ajatuksisi ja tunteitasi, jos löydät edestäsi esteen liikkumiselle. Erottele oikeat syyt ja tekosyyt toisistaan ja tee tenät jälkimmäiselle.

ExtremeRun - been there done that

Nyt on ihka ensimmäinen Peurungan ExtremeRun nähty ja koettu. Aivan huikea tapahtuma, suosittelen kaikille! Takuuvarma iloinen mieli ja väsynyt kroppa.

Tervetuloa kurkkaamaan, miltä meidän eilinen päivä näytti :)

Aina yhtä hauskaa puuhaa nämä selfien kuvaamiset.

Tähän tapahtumaan osallistui kyllä suhteellisen sekalainen sakki. Oli turtleseja, röllejä, prinsessoja, kissoja, vankeja, poliiseja, ihan vaikka mitä. Tais joku juosta häämekollakin. Tässä suhteessa meillä on paljon parantamisen varaa. Ensi vuonna täytyy ehdottomasti panostaa näihin asuihin, nyt tuli selkeä riman alitus. Eiks se mee niin, et jos joutuu selittää omaa asua, niin se ei oikein ole onnistunut?

Blogiteemaa...

...ja illan pääesiintyjän, Elastisen, tekstiä selässä.

Kymmenen, yhdeksän, kahdeksan, seitsemän, kuusi, viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi, GOOOOOOOO!!!!!!

Reitti oli 5,5 km ja se kierrettiin kahdesti. Esteitä reitin varrella oli kymmenkunta. Oli sorakuoppaa, kahlaamista, kivikasaa, renkaita, ryömimistä, verkkoestettä, sähkölankaa ja romuautoa. Näistä luetelluista ei valitettavasti ole kuvia, mutta tässä muutama este lisää...

Tämä teline oli itselle ehkä pahin este. Syystä, että siinä noustiin hemmetin korkealle. Ei kiva paikka korkeakammoiselle. Siitäkin selvisin, vaikka en kyllä muista milloin olisi jostain noin kovaa käsillä puristanut :)

Tämä este puolestaan oli ehdoton suosikkini!!! Vaahtoooo....

Onneksi vaahtokylvyn jälkeen pääsi uimaan. Ja kyllä, vesi oli kylmää ja kengät painaa yllättävän paljon uidessa. Yllättävää kuitenkin oli, miten nopeasti unohti märät vaatteet. Sitä vain painoi eteenpäin esteeltä toiselle.


 





















Eka kierros meni kuin siivillä, kun aina uteliaana odotti seuraavaa estettä. Muutamalla rastilla joutui ensimmäisellä kierroksella odottelemaan, mutta ei se mitään haitannut. Toisella kiekalla oli jo hiljaisempaa ja päätettiin lisätä vähän vauhtiakin. Sieltä se hupisarjalaisenkin kilpailuhenkisyys lopulta kaivautui esiin.

Maaliin tultiin ajassa 1.47. Huomatkaa maalisuoran tuuletus :)

Reitti oli loistava, esteet tarpeeksi haastavia ja hauskoja sekä seura mitä mahtavin. Lisäksi tapahtuman iloisuus ja aito kaverin kannustaminen teki minuun suuren vaikutuksen. Tapahtuman kruunasi tietenkin yhteiskuva ExtremeRun:n pääjehun, Jaajon, kanssa. Jaajolle (ja muille järjestäjille) kiitokset mahtavasta tapahtumasta, täällä ainakin on erittäin tyytyväinen osallistuja <3

Olipahan sen verran hauska tapahtuma, että ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!!! Kaivoin juuri kalenterin esiin ja nyt on uusi merkintä tehty lauantaille 5.9.2015. Lähdetkö messiin?

Pyramiditreeni

Lupasin jakaa omia suosikkitreenejä, tässä taas yksi kokeiltavaksi. Kirjoita ajatuksia, kokemuksia ja/tai kehitysideoita treeneistä kommentteihin, kuulisin mielelläni mitä mieltä olet :)

Viimeksi suosikkitreeniä vedettiin yleisurheilukentällä, seuraavaa pääsee tekemään vaikka olohuoneen matolla. Luvassa siis pyramiditreenin esittely.

Kuva (http://basictrainingacademy.wordpress.com/2012/05/11/ego-expectations/)

No okei, ei ihan tämänlaisesta treenistä ole kyse (vaikka olisihan tuota mukava katsella).

Pyramiditreenin idea on äärimmäisen yksinkertainen. Kolmea erilaista lihaskuntoliikettä tehdään vuorotellen siten, että toistot aluksi lisääntyvät ja "huipun" jälkeen pienevät, pyramidimaisesti, 1-2-3-4-5-4-3-2-1. Toisin sanoen ensin tehdään yksi toisto jokaista liikettä, sitten kaksi, kolme jne. Huileja tässä välissä ei tule eli tauko pidetään noiden 25 toiston (yhteenlaskettu toistomäärä) jälkeen.

Toistomäärää (eli pyramidin "korkeutta") voi lisätä ja liikkeitä vaihdella mielensä mukaan. Itse olen jotenkin jumiunut tuohon viiden maksimitoistoon. Voi olla että olen vähän laiska, joten voit kokeilla mikä maksimi toimii itsellesi parhaiten.  Sen verran kuitenkin varoituksen sanaa, että settihän on huipulla vasta puolessa välissä, ettet lähde haukkaamaan liian suurta palaa :) Viimeinen mainitsemisen arvoinen asia on se, että tee kukin liike huolella. Noissa alun ja lopun pienissä toistomäärissä voi tulla helposti hosuttua liikkeestä toiseen. Malttia, malttia siis.

1. setti
- syväkyykky
- vatsaliike (istumaan nousu)
- selkäliike

2. setti
- jalkojen nosto selinmakuulla (suorinjaloin)
- punnerrus
- kyljet ylävartalon nostolla

3. setti
- burpee
- vatsarutistus jalat suorana pystyssä
- pepun nosto

4. setti
- yhden jalan kyykky
- "koirankusetus" nelinkontin
- jalan ja käden (vastakkaisten) vuoronostot nelinkontin


Pyramiditreeniä voi käyttää monella tavalla. Tässä vaihtoehtoja:

• Jos teet 1-2 settiä, pyramiditreeni toimii hyvin esim. kuntosalitreenin lämmittelynä. Itse hyödynnän treeniä eniten juuri tässä käytössä. Kuntopyörät ja stepperit ei ole oikein mun juttu ja koen, että tällaisella lämmittelyllä saa lihakset lämpiämään paremmin ajatellen kuntosalitreeniä. Periaatteella "lämmitellään tulevan treenin tyylillä".
• Aerobisen treenin jälkeen tämä antaa sopivasti lisäpotkua lihaksille. Lenkin jälkeen tätä voi tehdä oman jaksamisen mukaan. 1-3 settiä tuo varmasti hyötyä myös lihasvoimaan. 
• Toimii myös omana treeninään, jos teet kaikki setit. Halutessasi voit käyttää myös lisäpainoja, lisätä toistoja ja/tai settejä.

Jos liikkeet mietityttää, niin ystävämme google auttaa. Tsemppiä kokeiluun! Mä jään odotteleen kommentteja :)

Kuva: (http://tbfn.info/burpees)