Viikon valinnat

Mietitkö koskaan omia valintojasi? Siis niitä päivittäisiä tilanteita, joissa sinulla on kaksi tai useampi vaihtoehto, joissa lopulta teet päätöksen ja valitset yhden. Miten valitset, millä perusteilla? Mietitkö koskaan jälkikäteen, tuliko valittua oikein? Valitsetko seuraavalla kerralla eri tavalla, jos jälkikäteen huomasit valinneesi väärin? Oletko koskaan ajatellut, kuinka merkittäviä nämä merkityksettömiltä tuntuvat valinnat ovat? Itse pohdin omia valintojani aika usein. Nyt päätin tehdä niin ihan kirjaimellisesti. Pistin nimittäin omat valinnat ihan tarkoituksella suurennuslasin alle arkiviikon ajaksi. Tässä viikon valinnat a la Jämsen :)


Maanantai:
Sunnuntaina palattiin reissusta ja maanantain vastainen yö meni valvoessa. Pohjalla oli jo matkustuspäivänkin valvottu yö eli päivä meni aika lailla sumussa. Illalla pää (ehkä kroppakin) olisi kaivannut urheilua, koska viimeiset kaksi päivää oli käytännössä vain istunut. Maanantain valinnaksi koitui siis lenkki vai lepo. Päätöksen tein lopulta järjen pohjalta, vaikka tunteet olisivatkin vieneet lenkille. Valitsin siis jälkimmäisen. Pää sai luvan kestää liikkumattomuutta, koska tiesin, että kroppa käy ilman urheiluakin ylikierroksilla aikaerosta. En halunnut riskeerata unta ja jaksamista enempää.

Jälkikäteen katsottuna maanantain valinta oli hyvä.




Tiistai:
Omien unelmien perään pitää välillä astua konkreettisia askeleitakin eikä vain haaveilla. Se oli tiistain valintani, ottaa yksi askel eteenpäin. Ilta meni siis Lutakon Leidissä. Uteliaat tehkööt salapoliisityötä ja selvittäkööt missä olin :)

Tiistain valinta oli ehdottomasti hyvä ja niitä valintoja, mitä pitäisi tehdä useammin. Tehdä konkretiaa haaveille.




Keskiviikko:
En oikeastaan tehnyt mitään selkeitä valintoja keskiviikkona, joten otetaan tilalle toinen valinta tiistailta. Olin työreissulla Tampereella Energia -messuilla. Lounaan jälkeen teki mieli makeata ja käsilaukusta löytyi kaksi Twixiä. Kohteliaasti avatusta Twixistä toinen patukka työkaverille ja toinen itselle. Jäi makean nälkä (damit). Eteen tuli siis uusi valinta. Avaanko toisenkin? Avasin ja kolmannen valinnan päätteeksi söin toisenkin patukan. Itse.

Oi oi ja voi voi. Kaksi jälkimmäistä valintaa meni aivan mönkään. Huonot päätökset ja vielä huono olokin sokeriyliannostuksesta.



Torstai
Torstain valinta kulminoitui taas urheiluun. Sohva kutsui illalla ja lenkille lähtö tuntui hankalta, olisi nimittäin otettava lapsetkin mukaan. Ei ollut ensimmäinen kerta tässä tilanteessa ja aiemmista kerroista olin oppinut, miten tehdä. Tiesin, että hankaluus oli vain lähdössä ja lenkin jälkeen odotti takuuvarma hyvä olo. Siispä tunteet syrjään ja ulos. Tytöt pyöräili ja minä juoksin.

Kuva kertonee, että valinta oli hyvä. Tyttöjenkin mielestä. Ja ehdin olla sohvallakin.



Perjantai
Tämän päivän valinta tehtiin ennakkoajatusten positiivisuuden ja negatiivisuuden välillä. Lähtökohtaisesti ajatukset olivat negatiiviset. Nimeltä mainitsematon juttu oli edellisellä kerralla epäonnistunut ja jotenkin se vaikutti edelleen ajatuksiini eli ajattelin sen menevän mönkään tänäänkin. Stop. Nyt tietoinen stoppi tuollaiselle ennakkoajatukselle ja valinnaksi positiiviset odotukset.

Tiedättekö, miten kävi. Oli kivaa, juttu onnistui ja 'pelkäsin' epäonnistumista aivan turhaan. Hyvä valinta.


Sellaiset olivat minun viikon valintani. Eivät täydelliset, mutta ihan hyvät kuitenkin. Koita joskus, millaiset ovat sinun viikon valintasi. Nämä arkiset valinnat ovat kuitenkin pitkässä juoksussa ne, jotka määrittävät missä menet, millainen olet ja tavoitteeseen pyrkivillä, kuinka nopeasti ja varmasti pääset perille.


Oivallus numero yksitoista paljastaakin äärimmäisen yksinkertaisen jujun isojen asioiden saavuttamiseksi:

Isot asiat rakentuvat pienistä, päivittäisistä valinnoista. Valitse viisaasti.

Näiden avulla lisäät liikunnan iloa

Liikunnalla on elinikäinen paikka mun sydämessä ja harvemmin tarvitsen lisämotivaatiota liikkeelle lähtemiseen. Vaikka saan itseni vaikeuksitta liikkeelle, hyödynnän silti monia asioita lisäämään liikunnan iloa, fiilistä. Kutsun näitä asioita liikunnan vahvistajiksi. Vahvistajia on paljon, mutta aloitetaan näillä kahdella (liikunnan vahvistajat osa 1): musiikki ja uudet treenivaatteet. Takuuvarmat tehovahvistajat.

Osaatko samalta seisomalta nimetä jonkun asian, joka tuntuu hankalalta tehdä. Siivoaminen? Aikaisin herääminen? Lenkille lähtö? Varmasti keksit jonkun, suurin osa useamman, jotkut liikaakin :) Keksit sitten yhden tai kymmeniä, näissä tilanteissa omaa tuskaa voi vähentää, tai positiivisemmin sanottuna tekemisen iloa lisätä, ottamalla käyttöön vahvistajia. Siis sellaisia asioita, joiden tuominen tekemisen oheen lisää motivaatiota ja tekemisen miellekkyyttä tai joiden avulla ylipäätään aloittamisen kynnys on matalampi.

Itsellä liikunnan iloa lisää mm. uudet treenivaatteet ja musiikki. Uusilla kengillä lenkille tulee lähdettyä selkeästi tiheämmin, eikä se ikävältä tunnu mennä salille tai ryhmäliikuntatunnillekaan uudessa treenipaidassa. Ei sillä, että ulkonäkö olisi itselle tärkeää liikuntaa harrastaessa, mutta jotenkin ne vaatteet vain tuovat hyvää mieltä. Ehkä sitä on jollain tavalla tyytyväisempi itseensä ja se näkyy liikunnan ilonkin lisääntymisenä. Who knows, me naiset nyt vaan ei olla aina selitettävissä :)

USAn reissulta tuliaisina oli iso kasa liikunnan iloa.

Treenivaatteet lisää liikunnan iloa, mutta musiikki on näistä kahdesta vahvistajasta ehdoton voittaja. Musiikin avulla saan ilon (tunteet) esille vieläkin tehokkaammin. Ilon lisäksi musiikki buustaa minulla myös treenin tehoa. Veikkaisin, että lenkkitehoa tulee jopa 30 % enemmän hyvillä biisivalinnoilla. Se on siis syystäkin vakio lenkkikaverini. Täytyisi viedä se puntillekin.

Tässä omat tämänhetkiset biisisuosikit. Mahtuisiko joku näistä sinunkin treenibiisilistalle vai onko tyystin eri musiikkimaku?


Iggy Azalea - Black widow

The Script - Superheroes

Jason Derulo - "Trumpets"

Ed Sheeran - Don't

Pitbull - Timber

Pitbull ft. Christina Aguilera - Feel this moment

Ella Henderson - Ghost

Avicii - Hey brother

Avicii - Wake me up


☆ Treeni-iloa! ☆

Lomatreeni - Florida workout

Reissun keskeltä jakoon lomatreeniohjelma, joka on nimetty kohteen mukaan Florida workoutiksi :) Treenaa sinäkin itsellesi pari hikipisaraa ja Florida-fiilis!

Omiin lomareissuihin kuuluu aina muutamana päivänä, rennolla otteella, toteutettu, kevyt treeni. Yleensä teen treenin aamuisin. Aamulla on viileämpää ja päivä starttaa mukavan aktiivisesti tuoden ryhtiä koko loppupäivään. Tästähän sitä aina arkena unelmoi, että olisi aikaa tehdä kaikkea mitä haluaa. Lomapäivänä se on mahdollista, siispä kropan herättelyn aika on aamuisin. Muille jutuille jää koko loppu päivä aikaa.

Treeni alkaa etsimällä aurinko. Jos aurinko ei löydy ulko-ovea avaamalla ja taivaalle katsomalla, niin se tehdään keinotekoisesti mielikuviin. Sulje silmät ja vie itsesi lomareissun auringonpaisteeseen. Tunne ja näe aurinko mielessäsi. Jos mielikuvamatka ei onnistu, tee perheenjäsenesi (tai itseksesi peilin edessä) kunnon irvistyksiä. Tai jotain muuta mikä saa hymyn esiin ja rentouden päälle. Muista, tämä on tärkeä osa lomatreeniä, älä siis skippaa sitä, vaikka kuinka tekisi mieli!

Sitten liikkeelle. Lämmittelyksi kevyttä lenkkeilyä kävellen tai juosten (peruskestävyysalueella eli pystyt puhumaan puuskuttamatta) 15 - 20 minuuttia. Tässä vaiheessa ainakin Floridan auringossa hiki virtasi jo ihan kunnolla, mutta eiköhän Suomenkin säässä olla saatu jo vertynyt kroppa. Siispä, voidaan siirtyä lomatreenin seuraavaan osan - lihaskuntoliikkeisiin.

Lihaskuntoliikkeitä tehdään tietenkin siitä syystä, että haluamme näyttää hyvältä bikineissä. Tämän lomatreenin jälkeen se on todellisuutta. Ei sillä, että lihakset saataisiin tällä yhdellä treenillä kiinteytymään maksimiin, mutta treenin vaikutus ajatuksiin on ratkaiseva juttu. Kun kroppa on tehnyt treenin, mielemme näkee kroppamme timmimpänä ja ajatus siirtyy tunteeksi. Ja kun tunnemme itsemme timmimmäksi, tietenkin näytämme hyvältä bikineissä :)

Askelkyykkyjä 20 per jalka. Toisella kierroksella voi tehostaa askelkyykkyjä tekemällä ne hyppyinä.

Tasajalkahypyt, 20 hyppyä maksimina. Pääsetkö toisella kierroksella pidemmälle samalla loikkamäärällä? Oma hyppy oli niin räjähtävä ettei kuvaajakaan pysynyt mukana :)

Mittarimato, 20 toistoa. 'Kävelet' käsillä reilusti eteenpäin jalkojen pysyessä paikallaan. Sen jälkeen jalat kävelevät takaisin käsien viereen. Jalat pysyvät koko ajan lähes suorina ja keskivartalo tiukkana.

Vuorikiipeily 20 per jalka. Hypyillä kuvan mukaiseen asentoon vuorojaloin. Toisella kierroksella nopeutta lisää.

Spiderman punnerrus - varaudu, tää on rankkaa! Tee niin monta kuin saat. Jos ei onnistu, voi tehdä tavallisia punnerruksia (10 toistoa min).

Tee liikkeitä 2 kierrosta. Jos pidät taukoja liikkeiden välillä, käännä tauon ajaksi aina kasvot aurinkoon ja NAUTI!  

Huh huh. Olipahan treeni. Ei muuta kun biksut päälle ja nauttimaan lisää auringosta :)

Lomakriisi

Ainahan se on mielessä - loma. Todellakin. Siitä unelmoi ja haaveilee, sitä suunnittelee ja kaavailee, lomaa odottaa ja jännittää. Sen vuoksi siihen latautuu myös paljon odotuksia. Nuo odotukset tuppaa ainakin itsellä aiheuttamaan aina loman aluksi pienen lomakriisin. Niin kävi tälläkin kertaa.

Aika moni viettää parhaillaan syyslomaa. Niin meidänkin perhe. Tätä lomaa on suunniteltu jo vuosia ja odotettu kuin kuuta nousevaa. Tätä reissua on eletty mielissä jo monta monituista kertaa. Menoja ja nähtävyyksiä on listattu, samoin tietenkin ajateltu tilanteita miten perhe viettää onnellisesti aikaa yhdessä. Lomapäivät on täytetty jo ennalta kaikella ihanalla, koska lomalla pystyy tekemään kaiken. Kaiken!

Harmi vain, kun noista mielikuvista tuppaa usein puuttumaan todellisuus. Aikaero, istumisesta puutuneet paikat, lasten kiukuttelu, sekaisin olevat tavarat, nälkä ja jano ovat lomalla totta jo lomareissujen ensimmäisestä päivästä saakka. Jostain syystä näitä ei löydä lomaennakon mielikuvista. Samaan aikaan, kun todellisuus on täysillä päällä, on päällä myös huipussaan olevat lomaodotukset. Kaiken haluaisi kokea tässä, nyt ja heti. Ei haluaisi missata yhtään lomapäivää, tuntia, minuuttia. Varmaan kaikki tietää, että tästä sopasta ei synny muuta kuin lomakriisi. Enkä varmasti ole ainoa lomakriisin kokenut.

Lomakriisi kuuluu aika vakiona jo omiin lomiin. Se päjähtää päälle aina ensimmäisinä päivinä. Enkä ole oppinut siitä eroon, vaikka sen sopan ainesosatkin jo tunnistankin. Lomamme alkavat, lähes poikkeuksetta, isoilla odotuksilla, siirtyvät nopeasti valtavaan kiristelyyn, kunnes tilanne helpottuu. Loma jatkuu. Ihanana, sellaisena, kun sitä on mielikuvissaan elänyt.

Ihanaa, rentouttavaa lomaa kaikille. Toivottavasti tekin olette jo selvinneet omasta lomakriisistänne :)

Terve itsekkyys on tavoittelemisen arvoista

Itsekkyyttä pidetään usein huonona ominaisuutena. Ne, ketkä katsovat itsekkyyttä negatiivisesti, näkevät omien tarpeiden laittamista toisten tarpeiden edelle. Ne, ketkä näkevät itsekkyyden positiivisemmin, näkevät oman itsensä arvostamista ja niiden asioiden tekemistä, joita pitää tärkeänä. Itsekkyydessäkin toimii parhaiten kultainen keskitie, mutta silti mielestäni terve itsekkyys on asia, jota kaikkien kannattaisi tavoitella.

Urheilijoita pidetään lähes poikkeuksetta itsekkäinä. Eikä se ole huono ominaisuus, pikemminkin edellytys. Edellytys huipulla olemiselle. Ilman itsekkyyttä urheilijat eivät olisi niin hyviä kuin he ovat. Tavoitteiden saavuttaminen, suuret treenimäärät ja tekemiseen keskittyminen vaatii tiettyä itsekkyyttä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö heidän ympärillään olisi hyvä olla. Heidän läheisensä ymmärtävät, mitä urheilu vaatii ja he tukevat sitä. Se on äärimmäisen hienoa ja epäitsekästä.

Urheiljan itsekkyys on kuitenkin selkeästi kultaisen keskitien toisella puolella. Saman verran terveen itsekkyyden keskitiestä (ainoastaan toisella toisella puolella) ovat epäitsekkäät ihmiset. Ne, jotka lähes poikkeuksetta laittavat toisten asiat ja tarpeet omiensa edelle. Lähtökohtaisesti tämä on tietenkin hienoa ja arvostettavaa, mutta ensiksi tulisi selvittää, onko epäitsekäs itse tyytyväinen tilanteeseensa. Läheisillä on varmasti hyvä olla, mutta onko hänellä itsellään?

Jos vastaus on ei, asiaan pitää saada ehdottomasti muutos. On tärkeätä päästä lähemmäksi itsekkyyden kultaista keskitietä. Pitää alkaa tekemään asioita, joita itse haluaa, ei pelkästään mitä muut haluavat tai olettavat. Pitää alkaa muiden arvostamisen ohella arvostamaan myös itseään. En siis tarkoita asioiden tekemistä muiden kustannuksella, vaan omien tarpeiden, unelmien ja tavoitteiden nostamista yhdenvertaiseksi läheisten samojen asioiden kanssa. Oma hyvinvointi ja onnellisuus ovat aivan yhtä tärkeää kuin muidenkin. Eikä sen tavoittelemisessa ole mitään hävettävää tai pahaa.

Toisille terveen itsekkyyden toteuttaminen on helpompaa, toisille vaikeampaa. Niinhän se on monien muidenkin asioiden kanssa ja kun joku asia on itselleen haastavampaa, sen eteen tulee tehdä enemmän töitä. Päästäkseen lähemmäksi tervettä itsekkyyttä pitää ehkä opetella sanomaan ei, opetella ottamaan itselleen omaa aikaa tai opetella pitämään puolensa. Yleensä, kun tietää mitä tavoittelee ja asiaa funtsii vähän, tietää kyllä mitä pitää tehdä.

Terve itsekkyys on joka tapauksessa tavoittelemisen arvoinen asia. Se tuo kuitenkin lopputuloksena suuremman onnellisuuden kokonaismäärän. Tämän näkee helposti esimerkiksi lapsiperheissä. Kun vanhemmat arvostavat itseään ja pitävät huolta omasta hyvivoinnistaan, koko perhe voi paremmin.

Innostumisen ja onnistumisenkin maailmaan tämä ominaisuus kuuluu kuin nenä päähän. Innostuminen kannattelee pidemmälle ja onnistuminenkin on todennäköisempää, kun olet terveellä tavalla itsekäs.

Äärimmäisen viisas mies, Dalai Lama, on mielestäni kiteyttänyt terveen itsekkyyden (tai sen vaatimat säännöt) hyvin.

Tämän viisaan miehen innoittamana kymmenennen oivalluksen äärelle:

Terve itsekkyys on tavoittelemisen arvoista. Arvosta itseäsi. Tee asioita, jotka koet itsellesi tärkeiksi, vaikka se ei aina toisia miellyttäisikään. 

Mä näitä polkuja tallaan...

Kirjoitin heinäkuussa laajasta liikunnan lajivalikoimasta. Samalla lupasin, vastaiskuna oman lajivalikoimani tylsyydelle, kokeilla ennen vuoden vaihdetta kolmea uutta lajia. Taas on yksi takana.

Uusia kokeiltava lajeja on noussut mieleen tuon heinäkuisen lupauksen jälkeen usein. Milloin lukee mielenkiintoisesta lajista lehdestä, milloin liikuntapaikkojen tuntilistalta, milloin ehdotuksen takana on joku ystäväpiiristä. Lopputuloksena on valitsemisen vaikeus, mutta sehän on vain positiivinen ongelma.

Kuva

Pohtiessani toista kokeiltavaa lajia mietin mistä nautin oikein erityisesti. Mieleeni tuli heti metsät. Metsässä samoillessa mieli rauhoittuu ja akut latautuu. Erityisesti huomaan tämän vaikutuksen syksyisin. Varmaan värikäs luonto ja sopivan viileä ilma korostaa nautintoa ja vaikutusta. Siispä, kun luin uusimmasta MeNaiset Sport -lehdestä polkujuoksusta, laji kolahti. Se tulisi olemaan uusi tuttavuuteni.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan lajissa pingotaan siis poluilla. Joko yksin tai sitten lenkkikaverien kanssa peräkkäin. Ei siis sosiaalisimmista lajeista, mutta pureutuu mainiosti omasta mielestäni lenkkeilemisen ongelmakohtaan - tylsyyteen.

Kun on elämänsä alusta asti juossut pallon perässä, perinteinen lenkkeily puuduttaa. Polkujuoksussa mielenkiintoa tuo (oletan) alati muuttuva alusta ja vaihteleva maasto. Lisäksi tasamaajuoksuun verrattuna kropalle tulee enemmän treeniä pomppiessa ja loikkiessa ja tasapaino kehittyy epätasaisessa maastossa juostessa.

*Odotukset korkealla*


Ennen kuin lähdin kokeilemaan, päätin pikkuisen tsekkailla karttaa. Ei sillä, että sieltä näkyisi polut, mutta halusin suunnilleen tietää maamerkkejä, joiden sisällä pysyisin. Latu-urat on tuttuja, mutta nyt ei ollut tarkoitus pysyä pelkästään niillä.

www.retkikartta.fi oli sivusto, josta löytyi tähän salapoliisin työhön sopivia karttoja. Kiintopisteitä etsiessäni katsoin myös korkeuseroja, ettei tulisi köhäisenä valittua liian rankkaa aluetta polkujuoksulle. Sopiva alue löytyi ja maamerkitkin. Alue oli käytännössä rajattu latu-urin ja isoin poluin, ei siis vaaraa eksyä. Poluille mars.

Esikoiseni halusi välttämättä mukaan. Ensimmäinen polkujuoksu muuttuikin siis polkukävelyksi, mutta ei se haitannut. Köhänkin kannalta varmasti sopiva ratkaisu. Nautinnollinen laji oli polkukävelykin. Oli hauskaa huomata, miten mieli virkistyy, kun poikkeaa tutulta ja turvalliselta reitiltä. Itseasiassa mieli virkistyi jo siitä, kun etsi kartalta uusia lenkkeilyalueita.

Kun sitkeä köhä on nujerrettu, lähden samaan paikkaan ehdottomasti polkujuoksemaan. Samalla poikkean ihan kunnon kinttupoluille. Nyt mentiin pienemmän ehdoilla.

Tämä oli siis vain alkua. Alan koluamaan lähimetsiä polkujuoksun merkeissä oikein urakalla. Jos siis Laukaan suunnalla risukossa rytisee,  se on vain meikäläinen :)

Ajattele, mitä mahdollisuuksia tämä laji tuo. Voit löytää itsesi lopulta jostain uskomattomista paikoista, jotka oli aivan sun lenkkimaaston lähellä, mut joista et tiennyt mitään. Kivaa!

Jos joku vielä kaipaa perusteluja, pureutuu polkujuoksu hyvin tähänkin ongelmaan.

Nyt on toinenkin lajikokeilu takana ja mieli enemmän kuin hyvä. Tämä uusien lajien testaaminen oli huippu päätös. Suosittelen! Vähän mä odotan jo seuraavaa kokeilua...