Näin maksimoit hyödyt onnistumisista

Onnistumiset ruokkivat innostumista. Lisäksi ne saavat aikaan hyvän mielen, kasvattavat itseluottamusta ja antavat motivaatiota matkan tekoon. Isot ja pienet onnistumiset ovat siis valtavan tärkeitä meille kaikille. Siksi ne ansaitsevatkin tulla nostetuksi jalustalle, useammin kuin mitä me todellisuudessa nostamme.


Sana onnistuminen nousi mieleeni, kun näin pari viikkoa sitten tämän "oman joukkueeni" viime hetken voittokorin ja sen jälkeisen riemun. Harmi, kun en ollut paikan päällä nauttimassa tästä tilanteesta ja fiiliksestä.
https://www.facebook.com/video.php?v=745035258878670
Tällaiset koripallokentän hurmiohetket ovat ehdottomasti niitä suurimpia onnistumisen tunteita, joista olen itsekin päässyt nauttimaan. Onhan onnistumisen tunteen oltava aivan valtava, kun se purkautuu kaikista pelaajista ulos huutona, halauksina, hyppimisenä ja ilon kyyneleinä. Aivan huikeita hetkiä, sanon minä!

Entäs sinä, milloin sinä olet onnistunut isosti, keskikokoisesti tai pienesti? Mieti hetki sitä tilannetta, jolloin tunsit onnistumisen. Miltä silloin tuntui? Varmasti iloa, ehkä riemuakin? Luultavasti tyytyväisyyttä itseesi, jopa puhdasta onnea? Entä miltä sinusta tuntuu nyt, jälkikäteen, kun mietit tilannetta? Meneekö suupielet hymyyn tai tuleeko sisällesi sellainen lämpöinen olo?

Minulle käy ainakin näin, kun mietin aiempia onnistumisen hetkiäni. Parhaimmillaan tuntuu jopa siltä, että koen tilanteet uudelleen tai ainakin osan niistä tunteista, joita onnistumisen hetkellä tunsin. Näköjään omalla kohdalla pelkästään toisten onnistumisen näkeminenkin riittää. Ihan kuin minäkin olisin ollut tuota tilannetta kokemassa.


Juuri tällaisten fiiliksien vuoksi meidän kaikkien pitäisi välillä muistella menneitä, niitä onnistumisia, joita olemme kokeneet - saada muistoista itselleen hyvää oloa ja parhaimmillaan kokea onnistumisen hetken tunteita uudelleen ja uudelleen. Kätevä keino saada hyödyt, vaikka juuri sillä hetkellä ei onnistumista koekaan.

Okei, menneisyydessäkin on mukava elää, mutta ei jumituta sinne. Nimittäin onnistumisia tapahtuu nykyisyydessäkin, ihan tosi. Emme vain tiedosta niitä, emme koe tilanteita onnistumisina tai jos koemme, emme ainakaan näytä sitä ulospäin. Minä ainakin lankean näihin perisynteihin.

Ensinnäkin nostan onnistumisen rimaa sitä mukaa, kun onnistumisia tulee eteeni. Ihan pöhköä. Toinen synti, johon usein syyllistyn, on kiire. Osa omista onnistumisista jää kiireen keskellä huomaamatta tai ainakaan en ehdi nauttimaan niistä kunnolla. Sääli sinänsä, käyttöä olisi varmasti kaikelle sille ilolle ja itseluottamukselle, mitä nämä onnistumiset ja fiilistelyt minulle antaisivat. Lisäksi voisin opetella tuulettamaan. Oikein kunnolla. Nimittäin uskon, että myös kroppa voi viestittää onnistumisia jäärälle päälle. Määritetään vain ennalta onnistuminen ja kun se tapahtuu, kunnon tuuletus ja viesti mielelle: Haloo, sä onnistuit, nauti siitä!

Tämä voisi olla mun tuuletustyylini :D

Jos tunnistat itsessäsi samoja perisyntejä, ehkä voisimme parannella yhdessä tätä onnistumissokeutta. Hiljennetään vähän vauhtia, että huomaisimme paremmin omat onnistumiset. Voisimme myös listata asioita, jotka merkitsevät juuri meille onnistumista? Näin osaisimme paremmin tiedostaa, kun onnistuminen tapahtuu. Ja kun se tapahtuu, tehdään kunnon tuuletus, eiks vaan?

Vaikka minulla on paljon opeteltavaa, osaan minä ainakin yhden jutun, nimittäin juhlistamisen. Viikko sitten sunnuntaina juniorijoukkueemme otti hienon yhden pisteen voiton. Ensimmäisen laatuaan. Voi sitä ilon ja riemun määrää. Oli itselläkin kyyneleissä pitelemistä, oli se sen verran hieno hetki. Kerrassaan hieno onnistuminen! Tätä ja kaikkia niitä pieniä syksyn onnistumisia juhlistimme perjantain harjoituksissa pitämällä hassuttelutreenit naamiaisasuineen. Oli muuten hauskat juhlat ♡

Oivallus numero kolmetoista, jotta innostuksesi ei koskaan ehtyisi:

Onnistuminen on innostuksen nuoruuden lähde. Tunnista ja konkretisoi arjen pienetkin onnistumiset, muistele ajoittain menneitä onnistumisia ja muista, että joskus on aika juhlaankin.