Kuin kaksi marjaa, blogi ja urheilu-ura

Elokuun alussa kirjoitin luopumisen tuskasta eli urheilu-uran päättymisestä ja siihen liittyvistä haasteista. Kerroin, että itsellä yksi uran päättymistä helpottava asia on ollut tämä blogi ja lupasin joskus avata asiaa. Olkoon nyt tämän avaamisen vuoro :)

Välillä on huvittanut ihan itseäkin, että miten voi olla mahdollista, että joku blogin pitäminen voi täyttää sellaisia tarpeita, mitä urheilu-ura on täyttänyt? Eihän niissä ole mitään samaa! Mutta kun asiaa on ajan kanssa pohtinut, on niistä löytynyt yllättävän paljon yhtäläisyyksiä. Niissä on samoja elementtejä, jotka saavat aikaan samanlaisia tunteita ja ajatuksia. Ne ikään kuin toimivat minussa samalla tavalla. Kaksi täysin eri tyyppistä asiaa voi siis lopulta olla kuin kaksi marjaa.

Tällaisia yhtäläisyyksiä löysin:

- Blogin kirjoittaja joutuu pistämään itsensä likoon, vähän samalla tavalla kuin urheilija. Ei ole ihan helppoa kertoa "kaikelle kansalle" omista ajatuksista. Itsensä likoon laittaminen on tietenkin palkitsevaa, mutta samalla täytyy olla myös valmis epäonnistumaan.

- Blogin kautta oma persoona pääsee esille. Eipä oma blogi nyt mikään valtaisa valokeila ole, mutta ehkä se hieman täyttää luontaista tarvetta olla esillä. Siis hyvällä tavalla olla esillä. Jos olisi pakonomainen tarve, voisi olla helpompaa tehdä vaikka jotain repäisevää ja soittaa seiskaan.

http://www.running4thereason.com/2011/12/08/
running-is-hard-blogging-is-harder/

- Kirjoittaminen on itselle haastavaa puuhaa. Pitää pohtia, kiteyttää, säätää ja tekstin tuottaminen tökkii välillä satasella. Kirjoittaminen vaatii siis työtä eli on vähän kuin ne päivittäiset treenit. Ehkä tämäkin helpottuu harjoittelemalla ja minusta tulee parempi kirjoittaja.

- Blogi on se "mun oma juttu". Koripallo toimitti sen virkaa ennen, nyt blogi ja ehkä joskus tulevaisuudessa mun oma juttu on joku aivan muu asia. Joka tapauksessa toivon, että minulta löytyy aina se oma juttu. Joku aivan oma innostumisen, oppimisen ja tekemisen kohde.



- Tavoitteellisuuteen tottui urheilussa ihan kunnolla. Okei, ehkä monellakaan blogin pitäjällä ei ole blogitavoitetta, mutta minulla on. Haluan, että tämä blogi on oikeasti hyödyllinen. Hyödyllinen sinulle, ei minulle, vaan sinulle. Toivottavasti mahdollisimman moni lukija saisi itseään hyödyttävän oivalluksen tai muuta oleellista hyvinvointiin liittyvää tietoa. Mitä useampi, sen paremmin olen onnistunut tavoitteessani.


Koskaa urheilu-uraankin kuuluu fanit ja yleisö, toivon niitä luonnollisesti myös blogilleni. Toiveissani on, että mahdollisimman moni löytäisi blogini, tykkäisi kirjoittamistani jutuista ja lopulta jopa ulosmittaisi elämäänsä jonkun hyödyn. Kirjoituksia saa siis jakaa, kommentoida, tykätä, kertoa kaverille - ihan kaikkea. Palautetta otan myös mielelläni vastaan, muutenhan teen tätä vähän kuin ilman valmentajaa ja siinä nyt ei ole mitään järkeä.

Olen iloinen,  että lähdin tälle tielle. Bloggariksi. Tämä on kivaa ja palkitsevaa ja mikä parasta, se aikaan saa minussa samoja juttuja kuin urheilu-ura. Aika hassua :) Elämä on.