Näillä kahdella kaamosmasennusta kuonoon

Tässä vaiheessa syksyä alkaa helposti innostuvalta ja positiiviseltakin ihmiseltä into laantumaan ja negatiivisuus valtamaan ajatuksia ja puheita. Pimeä, sade ja jatkuvat flunssat vaativat veronsa ja tekevät tehtävänsä. Pirulauta. Tarttis tehrä jottain. Pitäis saada tähän kaamosmasennukseen jotain rotia. Pienen pohdinnan jälkeen itselle tuli mieleen pari juttua, jotka voisi auttaa tuomaan sanoihin ja mieleen valoa ennen kuin lumi ja joulu tulee ja hoitaa homman. Lähdetkö mukaani kokeilemaan löytyykö näistä apua?


Marraskuun loppu. Aina se on ollut haastava ja varmasti tulee aina olemaankin. On pimeää, sateista ja kylmää. Aurinkoa ei näe kuin viikonloppuisin. Jos silloinkaan. Kesän muistot ovat jo haalentuneet muistista ja tuleva kesä siintää vielä liian kaukana. Liian kaukana, että sen voimalla jaksaisi painaa näiden pimeiden viikkojen yli. Ei ihme, että tässä vaiheessa vuotta alkaa yhdellä jos toisellakin kiristämään ja pään yläpuolella leijailemaan tummia pilviä.

Eikä siinä mitään, jos tummat pilvet purkautuvat ajoittaisina sateina, mutta kun sataa kissoja, koiria ja puukkoja taivaalta päivät yöt, niin pitäähän sille saada stoppi. Keinoa kaamosmasennuksen nujertamiselle mietin tämän viikon. Mitä vaihtoehtoja minulla on?

Ensin esitin itselleni reaaliteetit. Totuus on, että minulla on suhteellisen vähän vaikutusvaltaa siihen, tuleeko taivaalta vettä vai lunta tai monen aikaan aurinko nousee tai laskee. Niihin siis ei voi vaikuttaa, ei, vaikka kuinka haluaisi. Kirkasvalolamppua voisi kokeilla, mutta ehkä vaikutus ei ole riittävä. Floridaankin voisi muuttaa, mutta siinä vaihtoehdossa olisi vähän liikaa liitännäisvaikutuksia. Jäljelle ei jäänyt kuin vaikuttaa keinolla tai toisella omiin ajatuksiin.

Pitäisikö vain alkaa ajattelemaan posiitiivisemmin? Ehkä se nyt ei vain riitä tässä jamassa. Sitten mieleeni pompsahti lause "kiitollisuus neutralisoi negatiivisuutta". Ehkä sillä saisi jotain aikaan? Sen verran tunnen itseäni, että pelkästään asioiden luetteleminen ei riittäisi. Pitäisi jotenkin saada avattua kiitollisuuden kohdetta. Sitten keksin. Pelkästään luettelemisen lisäksi miettisin muutaman asian miksi olen kiitollinen siitä. Hyvä, nyt oli jo ensimmäinen sotasuunnitelma tehty.

Koska kaikkia munia ei koskaan kannata laittaa yhteen koriin, niin tietysti piti keksiä plan B. Jos ensimmäinen juttu ei tehoaisi, niin ehkä sitten tämä toinen tai parhaassa tapauksessa saisin tuplahyödyt. Tätä lähdin pohtimaan näkökulmasta mikä asia saa minut varmasti hyvälle mielelle?
Vastaus oli helppo. Se, kun tekee toisen iloiseksi, sanomalla tai tekemällä. Siitä saa aina hyvän mielen. Näin varasotasuunnitelmanikin oli valmis.

Torstaina tajusin, että USA:ssa vietetään parhaillaan kiitospäivää. Eikö se nimensäkin mukaan tarkoita kiitosta ja antamista eli täysin minun sotasuunnitelmaani ;) Aika hienoa, että kahdelle tärkeälle asialle on pyhitetty jossain päin maailmaa oma vapaapäivänsä. Voi kun meilläkin olisi. Toisaalta Suomessa, jos missä, tätä pimeyden vuodenaikaa ei kuitata yhdellä päivällä. Se vaatii enemmän. Siitä sainkin ajatuksen, että pistetään sitten paremmaksi.

Päätin, että joka viikko vuoden vaihtumiseen saakka toteutan sotasuunnitelmaani kaamosmasennusta vastaan seuraavasti:

• Vähintään yhden kerran viikossa mietin asian, josta olen kiitollinen elämässäni ja avaan sitä muutamalla lauseella vastaten kysymykseen "miksi olen kiitollinen tästä asiasta?".
• Vähintään yhden kerran viikossa teen jonkun toisen hyväksi jotain pyyteettömästi tai sanon sellaista, mikä saa hänet hyvälle tuulelle.

Lähdetkö mukaan sotaretkelle?  Pistetään kaamosmasennusta kunnolla kuonoon. Näillä kahdella vedenpitävällä sotasuunnitelmalla.

Sotasuunnitelman tavoite: kirkas ajatus ja sydämen muotoiset pilvet.

Toiveenani olisi, että vuoden vaihteessa viimeistään tästä seuraavasta olisi tullut minun uusi, kahdestoista, oivallukseni ja kaamosmasennuksen tehokas kumoaja:

Kun innostus tuppaa jäämään harmauden alle, niin täysillä taistoon. Ruoki kiitollisuudentunnetta ja muita hyvän mielen tekijöitä niin negatiivisuus nääntyy nälkään.