Kesällä ladataan innostumisen akkuja

Kukaan ei jaksa olla innostunut aina. Innostuminen ja innostuneena pysyminen vaatii kontrastia. Välillä pitää päästää irti innostuksen lähteestä ja normaalista menosta ja tehdä jotain aivan muuta. Mikä olisikaan parempi ajankohta tähän kuin kesäloma?

Innostuneena pysyminen on aika kuluttavaa (vaikkakin myös äärimmäisen palkitsevaa) ja paras lääke kuluttavuudelle on lepo. Siis sellainen lepo, joka lataa akkusi parhaiten juuri sinulla. Jollekin tämä lepo on totaalista tekemättömyyttä, toiselle yhdistelmä laiturin nokassa istumista varpaita uitellen ja touhuilua rauhassa, rennosti ja normaalista poiketen ja kolmannelle jotain muuta. Täytyy vain löytää se oma oikea tapa levätä.

Omat akut latautuvat parhaiten seuraavasti. Liikunnan normaalit viikkolepopäivät tuovat sopivan hengähdystauon kropalle, eikä kroppa oikeastaan tarvitse pidempiä lepojaksoja. Mutta pään ja tunnepuolen nollautuminen ei tapahdukaan ihan päivässä parissa, joten ne tarvitsevat pidempiaikaisen loikkauksen pois normaalista.

Koripallouran aikana tauot tulivat automaattisesti kaksi kertaa vuodessa. Lyhyt joulutauko ja kausien välissä oleva pidempi kesätauko. Kun nämä tauot käytti oikein, oli aina ilo palata takaisin lajin pariin ja pysyä innostuneena. Omat toimivat tavat löytyivätkin ajan kanssa. Pidemmällä kesälomatauolla itselle oli tärkeintä päästä treenaamaan täysin eri tyyppisesti kuin kauden aikaan ja lyhyempi joulutauko toimi parhaiten, kun oli tekemättä mitään. Tätä uran aikana opittua, toimivaa akkujen lataustyyliä toteutan edelleenkin.

Pari latauskertaa vuodessa riittää vieläkin. Toinen latausjakso on täyttä toimettomuutta (max viikko), toinen pidempi latausjakso on rentoa toimintaa. Jos täysi toimettomuus olisi tuota viikkoa pidempi, tuntuisi liian hankalalta palata aktiivisen elämän pariin takaisin. Eli maksimissaan viikko. Pidempi latausjakso voi vaihtua sujuvasti myös kahteen kolmeen lyhyempään pätkään. Toteutan tätä aika lailla työvapaiden mukaan. Nyt on taas suotu pitkä, 5 viikkoa kestävä kesäloma, joten pidän pitkän latausjakson (noin 3 viikkoa) yhtenä pätkänä. Lyhyemmällä lomalla jakaisin sen pitkin vuotta.

Olen havainnut, että minulla tämä toiminnallinen latausjakso lataa akkuja toimimattomuutta paremmin. Sinänsä hyvä, koska en oikeastaan edes viihdy paikallani, tekemättä mitään. Paitsi nukkuessani (aah, se on ihanaa!!). Tämä toiminnallisuus, joka korvaa liikunnan, on minulle touhuilua. Kaverit jos ketkä tietävät, että olen suhteellisen kova touhuilemaan. Kesällä touhuilu tarkoittaa puu- ja risusavottaa, marjastusta,  järjestyksen vaihtamista, rentoja kävelyretkiä lasten kanssa mökkitietä risumajalle, soutelua jne. Sisko ja äiti toteuttivat akkujen latausta joogaamalla laiturin nokassa. Nerokasta! Varmasti oli akkuja lataavaa puuhaa, koska poikkesi täysin siitä jokapäiväisestä menosta.

Kesän lämpöisten päivien ratoksi oivallus numero kaksi:
Innostus pysyy parhaiten yllä, kun välillä pysähtyy ja lataa akkuja omalla toimivalla tavallaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 

Ihanaa lomaa Teille kaikille! Ladatkaahan akkunne oikein täyteen niin päästään hyödyntämään sitä loman jälkeen :)