Terve itsekkyys on tavoittelemisen arvoista

Itsekkyyttä pidetään usein huonona ominaisuutena. Ne, ketkä katsovat itsekkyyttä negatiivisesti, näkevät omien tarpeiden laittamista toisten tarpeiden edelle. Ne, ketkä näkevät itsekkyyden positiivisemmin, näkevät oman itsensä arvostamista ja niiden asioiden tekemistä, joita pitää tärkeänä. Itsekkyydessäkin toimii parhaiten kultainen keskitie, mutta silti mielestäni terve itsekkyys on asia, jota kaikkien kannattaisi tavoitella.

Urheilijoita pidetään lähes poikkeuksetta itsekkäinä. Eikä se ole huono ominaisuus, pikemminkin edellytys. Edellytys huipulla olemiselle. Ilman itsekkyyttä urheilijat eivät olisi niin hyviä kuin he ovat. Tavoitteiden saavuttaminen, suuret treenimäärät ja tekemiseen keskittyminen vaatii tiettyä itsekkyyttä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö heidän ympärillään olisi hyvä olla. Heidän läheisensä ymmärtävät, mitä urheilu vaatii ja he tukevat sitä. Se on äärimmäisen hienoa ja epäitsekästä.

Urheiljan itsekkyys on kuitenkin selkeästi kultaisen keskitien toisella puolella. Saman verran terveen itsekkyyden keskitiestä (ainoastaan toisella toisella puolella) ovat epäitsekkäät ihmiset. Ne, jotka lähes poikkeuksetta laittavat toisten asiat ja tarpeet omiensa edelle. Lähtökohtaisesti tämä on tietenkin hienoa ja arvostettavaa, mutta ensiksi tulisi selvittää, onko epäitsekäs itse tyytyväinen tilanteeseensa. Läheisillä on varmasti hyvä olla, mutta onko hänellä itsellään?

Jos vastaus on ei, asiaan pitää saada ehdottomasti muutos. On tärkeätä päästä lähemmäksi itsekkyyden kultaista keskitietä. Pitää alkaa tekemään asioita, joita itse haluaa, ei pelkästään mitä muut haluavat tai olettavat. Pitää alkaa muiden arvostamisen ohella arvostamaan myös itseään. En siis tarkoita asioiden tekemistä muiden kustannuksella, vaan omien tarpeiden, unelmien ja tavoitteiden nostamista yhdenvertaiseksi läheisten samojen asioiden kanssa. Oma hyvinvointi ja onnellisuus ovat aivan yhtä tärkeää kuin muidenkin. Eikä sen tavoittelemisessa ole mitään hävettävää tai pahaa.

Toisille terveen itsekkyyden toteuttaminen on helpompaa, toisille vaikeampaa. Niinhän se on monien muidenkin asioiden kanssa ja kun joku asia on itselleen haastavampaa, sen eteen tulee tehdä enemmän töitä. Päästäkseen lähemmäksi tervettä itsekkyyttä pitää ehkä opetella sanomaan ei, opetella ottamaan itselleen omaa aikaa tai opetella pitämään puolensa. Yleensä, kun tietää mitä tavoittelee ja asiaa funtsii vähän, tietää kyllä mitä pitää tehdä.

Terve itsekkyys on joka tapauksessa tavoittelemisen arvoinen asia. Se tuo kuitenkin lopputuloksena suuremman onnellisuuden kokonaismäärän. Tämän näkee helposti esimerkiksi lapsiperheissä. Kun vanhemmat arvostavat itseään ja pitävät huolta omasta hyvivoinnistaan, koko perhe voi paremmin.

Innostumisen ja onnistumisenkin maailmaan tämä ominaisuus kuuluu kuin nenä päähän. Innostuminen kannattelee pidemmälle ja onnistuminenkin on todennäköisempää, kun olet terveellä tavalla itsekäs.

Äärimmäisen viisas mies, Dalai Lama, on mielestäni kiteyttänyt terveen itsekkyyden (tai sen vaatimat säännöt) hyvin.

Tämän viisaan miehen innoittamana kymmenennen oivalluksen äärelle:

Terve itsekkyys on tavoittelemisen arvoista. Arvosta itseäsi. Tee asioita, jotka koet itsellesi tärkeiksi, vaikka se ei aina toisia miellyttäisikään.