Extremeä elämään

Anteeksi, otsikko vähän huijaa. En siis ole alkanut harrastamaan mitään extreme -lajia, mutta sen niminen juoksutapahtuma olisi edessä tasan viiden viikon päästä. Nimittäin ExtremeRun, Peurungassa Laukaassa. Siis ihan mun hoodeilla. No, käytiin siskon kanssa kurkkaamassa etukäteen reittiä. Arvaapas tuliko siitä mitään?

Aurinkoisena keskiviikkona hurautettiin siskon ja hänen koiransa kanssa Peurunkaan. Olin ennakkoon tulostanut ExtremeRun:n nettisivuilta kartan ja päässä oli selkeä mielikuva, miten homma tulisi menemään. Reitin pituus oli 5 km, joten ajateltiin varata reilu tunti aikaa. Silloin ehtisi välillä kävelemään, nauttimaan kauniista maisemista, räpsimään kuvia ja uittamaan koiraa.

Juoksureitti ilmakuvakartalla.

Sen verran Peurungan lähistöllä olen liikkunut, että ajattelin tämän olevan helppo juttu. Ainoastaan tuo oikean yläreunan reitti vähän mietitytti. Päätimme siis aloittaa hotelli -sanan kohdalta ja suunnata alaspäin ja järvelle.

Ovat tainneet Peurungassa siirrellä noita teitä ja latu-uria aika lailla. Ensimmäisen tiepätkän jälkeen nimittäin ei löytynyt enää reittiä. Ei auttanut kuin pysähtyä katselemaan karttaa. Ei auttanut katseleminenkaan, ei sitä risteystä vain tullut siihen, vaikka se selkeästi kartalla näkyikin.

Turisti.

No, nou hätä. Otettiin vähän kuvia, ihasteltiin täysiä mustikanvarpuja ja juotiin vettä. Ja myönnettiin, ettei reitti ehkä mennyt ihan tässä. Onneksi erehtymätön suuntavaistoni tiesi missä suunnassa oli järvi, joten lähdettiin tallustelemaan ristiin rastiin meneviä latu-uria siihen suuntaan.

Jos ExtremeRun osallistujana löydät itsesi täältä,
et (luultavasti) ole reitillä.

Kyllä, järvi löytyi ja hotelli myös. Niitä ei oltu siirretty. Tässä vaiheessa ei enää haitannut aiempi reittiharhailu, vaan keskityttiin nautimaan upeista maisemista. Toivottavasti tapahtumapäivänäkin pystyy näkemään tämän kauneuden kaiken sen hien keskeltä.

Tämän näköinen kohta (luultavasti) löytyy reitiltä.

Järvenrantareitiltä löytyi myös kivoja kuntoilupaikkoja (vatsapenkkejä, kahvalla varustettuja tukkeja jne.), joita tietenkin piti kokeilla. Siinähän sitä aikaa sitten vierähti, joten piti tehdä muutos suunnitelmiin. Päätettiin kävellä suoraan autolle ja käydään kurkkaamassa loppureitti autolla. Kellokin oli jo vaikka ja mitä.

Valitettavasti niitä risteyksiä ei löytynyt autollakaan. Eikä lähdetty hortoilemaan pidemmälle vaan suunnattiin kotiinpäin (tiedoksi, löysimme molemmat kotiin). Eipä ollut suurta hyötyä meidän reitin kurkinnasta tapahtumapäivää ajatellen, mutta säilyypähän reittijännitys kilpailuun saakka. Eikä reissu hukaan mennyt, siskon kanssa hengailu (harhailu) Peurungan kauniissa maisemissa oli rentouttavaa ja akkuja lataavaa.

Sisko ja sen sisko hortoilemassa.

Jälkikäteen katselin karttaa vielä tarkemmin ja tajusin, että meidän lähtöpiste ei ollutkaan ihan siinä, missä ajattelin sen olleen. Pikku juttu, mutta vaikutti aika oleellisesti asiaan. Tapahtumapäivänä täytyy siis keskittyä löytämään oikea lähtöpaikka, sillä pääsee jo pitkälle. Ja kyllä, olemme ilmoittautuneet ihan meille tarkoitettuun sarjaan, hupisarjaan. Siinä sarjassa varmasti harhailutkin kuuluvat asiaan. Onhan sekin eräänlaista extremeä.

Hei, enhän mä lopulta valehdellutkaan otsikosta kovin paljon. Olihan tässä extremeä elämään, nimittäin vaara eksyä ja vielä omille hoodeille.